Maanantaina 11.6.2018 lähdimme Outin kanssa aamulla ajelemaan kohti pohjoista – on aika pienelle kotimaan reissulle. Sää oli kauniin aurinkoinen ja lämmin, 22 astetta. Ensimmäinen pysähdys ja samalla kahvitauko pidettiin Merikarvian Lankoskella, jossa pieni kävelykierros toi näkyviin paikalla jo jonkin aikaa viihtyneet 2 virtavästäräkkiä. Muutama kuvakin saatiin.
VIRTAVÄSTÄRÄKKI LANKOSKEN KIVILLÄ
Seuraavaksi ajettiin Merikarvian Kuvaskankaalle käymään äitini lapsuudenkodissa. Paikalla ei ollut ketään, mutta kuvasimme pihaa ja taloa, jotta äidilleni (nyt 94v) on kuvia näytettävänä. Talo ei enää pitkään aikaan ollut suvullamme, mutta oli mukava nähdä kuinka hyvässä kunnossa olivat talo ja pihapiiri.
ÄITINI KOTITALO MERIKARVIALLA ON EDELLEEN TYYLIKÄS
Matkamme jatkui 8-tietä pohjoiseen ja yhden kahvitauon jälkeen saavuttiin klo 17.30 Kalajoen Hiekkasärkille, Hotelli Rantakallaan, johon jäimme yöksi. Matkalla pistäydyttiin katsomaan myös Himangan Raumankarin vanhaa taloyhteisöä – viehättäviä, mutta muutama uusi rakennus vähän pilasi miljöötä. Rantakallassa nautitun päivällisen jälkeen lähdimme vielä pistäytymään iltaretkelle Kalajoen Letolle, jossa nähtiin mm. 3 isokuovia ja 4 pikkutiiraa, joista syntyi illan valoissa joitain kuviakin. Illalla nautittiin meren äärellä vielä kuohuviinit ”miniloman” kunniaksi.
KALAJOEN LETTO ON VARMA PIKKUTIIRAPAIKKA
Tiistaina 12.6.2018 pyörittiin aika paljon Oulun lähiympäristössä ja nähtiin – ja joten kuten kuvattiinkin – mm. 2 mustapyrstökuiria ja rantakurvi. Päivällä käytiin myös Yli-Iiissä, jossa on jo runsaan viikon oleskellut sininärhi. Lintu löytyi helposti ja kuten odotettua paikalla oli monta autokuntaa, mm. Turusta ja Hesasta näkyi tuttuja. Yli-Iissä vierailtiin myös Kierikin hienossa museo- ja kulttuurikeskuksessa, paikalla juotiin myös mainiot päiväkahvit. Yöksi asetuttiin Hotelli Vihiluotoon, jo tuttuun paikkaan aiemmilta Oulun reissuilta. Illalla maistui hotellin ravintolassa erinomainen lammasillallinen punaviineineen.
SININÄRHI TYKKÄÄ ISTUA LANGOILLA
Keskiviikkona 13.6.2018 kierreltiin edelleen aamulla ja illalla Oulun lähiympäristöä ilman mainittavia havaintoja. Niinpä päätimme lähteä retkelle Hailuotoon – aika tuntematon saari meille molemmille. Lautalla yli ja olimme saaressa noin 5 tuntia käyden mm. Pöllässä, Kirkkosalmella, Potinhaminassa ja pidempään Marjaniemen majakalla. Nautittiin kauniin aurinkoisesta kesäpäivästä, jota ryyditti heikko pohjoistuuli. Oltiin turisteja ja nautittiin kahvit pariin otteeseen, käveltiin hiekkarannoilla ja vierailtiin kaupoissa. Ainoat mainittavat linnut olivat n. 25 laulujoutsenta (pellolla) ja 5-6 pikkulokkia.
MARJANIEMEN MAJAKKA
Illansuussa vierailtiin isäni synnyinkodissa Oulussa ja todettiin rakennus edelleen hyvin säilyneeksi ja viehättäväksi, paikalla toimi nyt kesäkahvilla Villa Eevilä – isoäitini nimen mukaan ristitty. Mieleenpainuva visiitti. Illalla käväistiin vielä Oritkarissa ja olin näkevinäni isohkossa kottaraisparvessa ihan vilaukselta punakottaraisen, mutta liian lyhyt havaintohetki jätti kuitenkin pienen epävarmuuden tunteen. Otimme parvesta siksi pikaisesti muutaman kuvan ja – kun ne ehdin seuraavana aamuna tarkistaa – niin siellähän on joukossa kaunis ad punakottarainen! Mukava havainto – Utössähän ehdin jo yhden nähdä pari viikkoa sitten. Punakottaraisvaellus siis jatkuu… Illallinen nautittiin taas Vihiluodon hyvässä ravintolassa, Vihiluodossa olimme tämänkin yön.
ORITKARISTA LÖYSIMME TOSISPONDEN PUNAKOTTARAISEN
ISÄNI KOTITALO OULUSSA, YLI 100 VUOTTA VANHA ”VILLA EEVILÄ”. MEIKÄLÄINENKIN JOUTUI KUVAAN…
Torstaina 14.6.2018 päätimme lähteä aikaisin aamulla (klo 05) kuvaamaan lintuja aamuvaloissa. No, jotain kuvia saatiinkin, mm. 3 rantakurvista. Rantakurvi oli retkemme yksi tavoitelaji, en ole sitä koskaan ennen kuvannut ja vain pari kertaa aiemmin edes nähnyt. Laji on myös muulla tavalla ”läheinen”: isäni Rauno Tenovuo (1917-2008) teki kesällä 1955 ystävänsä Nils Fritzénin kanssa soutamalla vanhalla tervaveneellä noin 200 kilometrin retken Kokkolasta Ouluun tutkien kaikki pienetkin saaret tarkoituksena selvittää, että pesiikö rantakurvi vielä Suomessa. Aiemmat pesimähavainnot olivat viime vuosisadan alusta. Heinäkuun 6. päivänä 1955 isäni ja Fritzén vihdoin löysivät pesivän rantakurviparin poikasineen Oulun ulkopuolelta, matkan lähes viimeistä saarelta, Oulun savupiippujen jo näkyessä. Tänään kurvit näyttäytyivät meille hienosti palauttaen mieleen isäni kokemat ja kertomat fiilikset tämän Suomessa huippuharvinaisen pesimälajin löytyessä.
RANTAKURVEJA OULUN ALUEELTA
Hotellille palattiin aamiaiselle klo 8 ja klo 10 aikoihin lähdettiin jatkamaan matkamme kohti etelää. Aluksi kuitenkin vierailtiin Limingan luontokeskuksessa ja käväistiin Virkkulan tornilla. Lintuja oli näkyvissä aika niukasti, vajaa sata luppokurkea, n. 15 suokukkoa ja muutama kuovi. Kuulimme, että eilen löytämämme punakottarainen oli tänään näyttäytynyt monille muillekin eilisellä paikalla Oritkarilla, hyvä niin. Myöhemmin (15.6.) paikalla nähtiinkin jo peräti 3 punakottaraista! Limingan jälkeen jatkoimme matkaa kohti Lapuaa, mutta matkalla pysähdyimme Evijärvellä, kahdessakin paikassa. Näimme mm. 5+1 mustatiiraa, nuolihaukan ja 2 kalasääskeä. Illalla syötiin Lapualla kiinalaisessa ravintolassa maukas ateria ja yövyttiin Simpsiön Kullas-hotellissa Lapualla. Mainio paikka paikkakunnan korkeimmalla ”vuorella”!
MUSTATIIRAT LENTELIVÄT AIKA KAUKANA
Perjantaina 15.6.2018 suunnattiin aamiaisen jälkeen hiljalleen kohti Turkua. Eka pysähdys tehtiin Seinäjoella, jossa tutustuttiin hienoon uuteen kirjastotaloon sekä käveltiin jonkin aikaa vuoden 2016 asuntomessualueella. Jatkettiin Vammalan kautta Sastamalaan , jossa vierailtiin Pyhän Olavin kirkossa Tyrväällä ihastelemassa hienosti tulipalon jälkeen entisöityä kirkkoa. Parit kahvit vielä ja oltiin Turussa klo 14.45 onnistuneen pienen kesäreissun päätteeksi. Huomenna sitten jo taas Utöhön!
MEISTÄ KUVA KIERIKIN KIVIKAUTISESSA MUSEOSSA – AIKA VANHOJAHAN MEKIN OLLAAN!