Torstaina 23.7.2009 lähdin aamulla pienelle retkelle Mynämäen Mietoistenlahdelle, pitkästä aikaa sinne. Kristiinankaupungista kiiri tosin tiuhaan tahtiin viestejä sieltä eilen illalla löytyneestä hienosta suomenpinnasta, ylänkötyllistä, mutta paikka tuntui liian kaukaiselta meikäläiselle bongausta ajatellen. Mietoistenlahden Silakkarissa tapasin Elovaaran Timpan, jonka kanssa aamupäivä sujahti mukavasti lahdelle kiikaroiden ja kuvaushommista jutellen. Lintujakin näimme, mm. lähes 1000 merihanhea, 9 kurkea, 2 harmaahaikaraa, n. 12 mustavikloa, 6 kuovisirriä, 8 suosirriä, lapinsirri, 1-2 tundrakurmitsaa, nuolihaukka ja hetken lahdella pyörähtänyt muuttohaukka! Pere näyttäytyi lähtöni jälkeen vielä paremmin ja Timppa sai siitä muutaman kuvankin.
Päiväkahvin jälkeen lähdin ajelemaan takaisin kohti Turkua mutta ylänkötylliviestit polttelivat sen verran, että päätinkin yhtäkkiä kääntää auton kohti Siipyytä ja Kiilin venesatamaa. Saavuin perille klo 14.25 ja hetken päästä jo Forsbergin Veikko kyyditsi Domarkobbenille, jonne olikin lähes taukoamaton veneralli. Ylänkötylli löytyi helposti pohjoiskärjen tuntumasta ruokailemassa pienessä suo- ja kuovisirriparvessa. Kuvaaminen oli tosin kovin vaikeaa koska (i) etäisyyttä lintuun oli n. 100 metriä (toki tarpeen ettei pelästynyt!), (ii) lintu oli vastavalon puolella ja (iii) lämpöväreilyä oli ilmassa aivan liikaa. Jokunen kuva tuli kuitenkin säilytettyä dokumentiksi tästä Suupohjan ekasta Suomenpinnasta – oikeaan paikkaan tämä laji osui sillä täkäläiset (Korhonen, Forsberg, Lillandt, Iivonen ym) tekevät tosi paljon â€työtä†lintujen eteen! Paluumatkalla join pinnakahvit Merikarvialla Lageroosin Jarin ja Kekin Karin kanssa ennen köröttelyä Turkuun pitkin ruuhkaista 8-tietä. Kotiin saavuin klo 19.20 maissa hienon lintupäivän päätteeksi.
