Parin viikon takainen Oulun seudun retki ei jäänytkään vaille nopeaa uutta reissua samoille kulmille sillä sain kutsun pitämään pari esitystä Hailuodon Marjaniemessä 18-19.2.2006 järjestettyyn tapahtumaan nimeltä ”Hailuodon XV määritysviikonloppu”. Nyt jo 15:n kerran järjestettiin Pohjois-Pohjanmaan Lintuyhdistyksen organisoimana (vastuuhenkilönä nyt Petri Lampila) lintujen määritykseen painottuva tapahtuma Perämeren tutkimusaseman tiloissa, Marjaniemen majakan kupeessa. Koska en ole ennen Hailuodossa käynyt niin toki mielihyvin otin kutsun vastaan.
Turusta lähdin 18.2. klo 7.05 aamujunalla kohti Oulua, juna oli täpötäynnä Etelä-Suomen juuri hiihtolomansa aloittaneita iloisia ihmisiä. Tampereella oli junanvaihto ja Ouluun saavuin klo 13.55 – asemalla vastassa Ari Kakko ja Mikko Ala-Kojola. Samantien autolla kiivaasti kohti Hailuotoa, vähän hiljennettiin Limingassa, jossa kuusen latvassa killisteli tien lähellä hiiripöllö – taisi olla minulle jo vuoden 4:s. Saavuimme perille noin tunnin ajon jälkeen ja matka taittui nyt tavanomaista nopeammin koska virallinen jäätie Hailuotoon oli avattu runsas viikko sitten.
Ohjelma alkoi kahvilla ja heti sen perään William Velmalan mainiolla esityksellä Intian Goan linnustosta. Hienoja eksoottisia kuvia eri lajeista – myös paikallisista ihmisistä… Jatkoa seurasi Normajan Jyrkin asiantuntevalla esityksellä pikku- ja aavikkokultarinnan määritysongelmista: varmaan yksi vaikeimpia Euroopassa tavattavia lajipareja, ainakin syksyiset linnut. Mutta – mielenkiintoista uutta tietoa oli ahmimassa liki 40 henkeä, joista pitkämatkaisimmat Helsingistä ja Turusta (josta 4). Maukkaan päivällisen jälkeen oli oma vuoroni pitää tunnin esitys Kuwaitin lintumaaailmasta ja tietysti taas painottuen paitsi tämän kaikille muille oudon lintumaan esittelyyn niin myös hankaliin määrityspähkinöihin – esimerkiksi pikkutiira vs. arabianpikkutiira, rastaskerttunen vs. basrankerttunen ja vaaleakultarinta vs. harmaakultarinta lajipareihin. William piti sen jälkeen vielä erinomaisen selkeän esityksen WP-alueen siipijuovallisten uunilintulajien määrittämisestä ja sitä seurasi paljon mielipiteitä kirvoittanut Jari ”Peltsi” Peltomäen laatima 50 kuvan määrityskisa. Voittajaksi selvisi, kukapa muu kuin William!
Hienoja kuvia riitti kaikkiin esitelmiin ja keskustelu oli leppoisaa ja asiantuntevaa. Määrityskisan jälkeen oli saunan vuoro ja siinä ohessa vilkaistiin telkkarista kuinka Suomi peittosi Tsekit olympiajääkiekossa 4-2. Kuvailta jatkui vielä Ari Kakon hankalilla lokkimäärityskuvilla ja lopuksi vielä kuvakavalkadilla Kanadan lintumaailmasta, jossa suurin tuska taisi liittyä eri lajien suomenkielisten nimien muistamiseen. Yhdessäolo jatkui eri pituisena kohti aamua, itse kömmin mukavaan ”punaiseen torniin” nukkumaan pitkän päivän rasitukset pois.
Sunnuntaiaamu valkeni heikossa lumisateessa ja aamupalan jälkeen oli toisen esitykseni vuoro, aiheena lounaisen Espanjan ja Etelä-Portugalin lintumaailma kuvineen – tutumpi kohde monille kuin eilinen Kuwait. Normajan Jyrki jatkoi seuraavaksi vielä perinpohjaisella selvityksellä kirjo- ja sepelsiepon eroista ja erityisesti keskustelu risteymistä ja naaraspukuisista linnuista kirvoitti mainioita ajatuksia. Seurasi lohikeittolounas ja sen jälkeen kotiinpaluu – väki hajaantui Hailuodon jäätien jälkeen eri ilmansuuntiin. Itse pääsin Huhtisen Hannun mukavalla maasturi-Hondalla takaisin Turkuun, matkassa mukana myös Pasi Laaksonen ja Tampereella pois jäänyt Riikka Kaartinen. Tyrnävällä näkyi jälleen tien varressa istuskeleva hiiripöllö, vuoden viides. Turkuun saavuttiin klo 22.15, sopivasti katsomaan vielä kuinka Suomi tällä kertaa nöyryytti olympiajääkiekossa Kanadan luvuin 2-0. Uni maistui sen jälkeen…!
