Hienot Azorit!

Sunnuntaiaamuna 21.9.2014 alkoi ensimmäinen matkamme Azoreille. Outin kanssa polkaisimme Turusta jo klo 03.45 autolla kohti Poria – suora lomalento Sao Miguelin saarelle lähti Porin lentoasemalta aikataulussa klo 07.25. Myötätuulessa lento sujui vähän etuajassa, lentoaika 5t50min, ja laskeuduimme paikallista aikaa klo 10.10 Ponta Delgadaan. Kentällä odotti vuokra-automme, joka tosin vaihtui ennakkovarauksestamme vähän isommaksi eli Nissan Juke’ksi. Pienen hapuilun jälkeen löysimme kapeita katuja pitkin hotelliimme, Antilliaan, ja asetuimme taloksi. Kevyen lounaan jälkeen päätimme käyttää loppupäivän saareen tutustumiseen, olihan sääkin aurinkoinen ja lämmin (20 astetta) ja tuulta oli vain nimeksi. Ajoimme kauniissa maisemissa saaren länsiosaan, Sete Cidadesiin, kaksoisjärvien Lagoa Verde ja Lagoa Azul rannalle. Parin tunnin kierros ei tuottanut ihmeempiä lintuhavaintoja – muutama hiirihaukka, paikallisia hippiäisiä, peippoja, kanarianhemppoja ja virtavästäräkkejä. Sunnuntain takia rannat olivat täynnä ihmisiä eikä ihmeempiä siksi ollut odotettavissakaan.

LAGOA AZUL (oikealla) JA LAGOA VERDE (vasemmalla), TAKANA SETE CIDADESIN KYLÄ
LAGOA AZUL (oikealla) JA LAGOA VERDE (vasemmalla), TAKANA SETE CIDADESIN KYLÄ

Iltapäiväkahvien jälkeen ajoimme vielä Mosteroisin niemelle ja kylälle, hienot maisemat sielläkin. Kiikarointi tuotti mm. n. 12 keltanokkaliitäjää ja jo Madeiran reissulta tutun ruusutiiran, lisäksi 2 karikukkoa, paljon kalatiiroja ja pari hiirihaukkaa. Illan jo lähestyessä ajoimme rantatietä pitkin takaisin Ponta Delgadaan, nyt hotellimme löytyi jo helpommin… Illallinen syötiin mainiossa ravintolassa venesataman kupeessa.

HIIRIHAUKKA ON SAARILLA YLEINEN
HIIRIHAUKKA ON SAARILLA YLEINEN. alalajia rothschildsi

Maanantaina 22.9.2014 lähdettiin aamiaisen jälkeen retkeilemään saaren itäosaan, tähtäimenä erityisesti azorientulkun (”Priolon”) löytäminen. Sää oli pääosin pilvinen ja iltapäivästä alkaen saatiin reippaasti vettä niskaan, sadetta riitti iltamyöhään saakka. Ajeltiin moottoritietä pitkin Ribeira Granden ohi itään, sieltä vuorten yli Furnasiin, josta edelleen Povoacaoon. Ohjeistus tulkkupaikalle kertoi että Povoacaosta pitää ajaa Nordesten kaupungin suuntaan 6-7 km mutta ongelma oli ettei kaupungin alueella yhdessäkään tienviitassa lue sanaa ”Nordeste”. Harhailun jälkeen oikea tie löytyi joenuoman yli menevän sillan jälkeen ja siinä viitassa lukee mm. Lomba do Alcaide. Vasta muutama kilsa tätä tietä ajettua tulee vastaan Nordestenkin nimi. Povoacaosta noin 6,5 km jälkeen vasemmalle kääntyy hiekkatie, jossa on isohko kyltti ”Rota de Tronqueira”.  Hiekkatie on pikkuautolla ajettavassa kunnossa (ainakin nyt kuivana) ja ajoimme sitä noin 8 km Miradoiro da Tronqueira-näköalapaikalle saakka. Tämän tien varret ovat tulkkualuetta. Ja kyllähän saaren endeeminen azorientulkku löytyikin, kahdessa paikassa näimme 2+2 yksilöä. Kuviakin saatiin vaikka valot olivatkin huonot paksujen pilvien takia. Tämä on ainoa paikka maailmassa (ja ainoa myös Azoreilla) missä tämä harvinainen lintu esiintyy. Neljä muutakin lintuharrastajaa kulki alueella paikallisen lintuoppaan Gerbrand Michielsenin johdolla. Palasimme Povoacaoon käymään kaupassa sekä juomaan hyvät ”pinnakahvit” keskusaukion laidan tavernassa.

AZORIENTULKKU
AZORIENTULKKU
TÄÄLTÄ LÖYSIMME ENSIMMÄISET TULKUT
TÄÄLTÄ LÖYSIMME ENSIMMÄISET TULKUT

Matka jatkui edelleen Furnasiin, jossa yritettiin löytää sisäänpääsyä Terra Nostran puistoon mutta vaikeaa oli. Kun se vihdoin löytyi niin alkoi sataa ja päätimme jättää paikan nyt väliin. Ajelimme Lagoa das Furnasille eli Furnasin kraaterijärvelle, jonka pohjoispäässä rikkihöyryt kuplivat maan uumenista. Koko Furnasin alue on rikkilähteiden pirstomaa.

FURNASIN RIKKILÄHTEITÄ
FURNASIN RIKKILÄHTEITÄ

Järven rannassa näkyi kirjava kokoelma erilaisia sekarotuisia sorsia ja hanhia, mm. 2 joutsenhanhea ja yksi aika lailla nokisorsan näköinen sorsa, joka ei kuitenkaan ole lajiltaan puhdas. Lähes jatkuva vesisade sai meidät ajelemaan hiljalleen takaisin Ponta Delgadaan ja hotelliin saavuttiin klo 17.50 aikoihin. Illallinen nautittiin mukavassa ja edullisessa pikku ravintolassa, jossa runsaat kala- ja lihapääruuat, puoli pulloa punaviiniä, 2 kahvia ja 2 jälkiruoka-annosta maksoivat yhteensä 30 euroa. Edullista Suomeen verrattuna….

TÄLLAISIA NOKISORSAN NÄKÖISIÄ MUTTA EI LAJIPUHTAITA YKSILÖITÄ NÄHTIIN PARI KAPPALETTA
TÄLLAISIA NOKISORSAN NÄKÖISIÄ MUTTA EI LAJIPUHTAITA YKSILÖITÄ NÄHTIIN PARI KAPPALETTA

Tiistaina 23.9.2014 oli puolipilvistä ja muutama reipas saderopauskin saatiin päivällä ja illalla. Pääosin kuitenkin oli mukavaa ulkoilusäätä ja lämmintä 20 astetta. Aamulla toimitettiin asioita eli käytiin ostamassa SATA:n kaupunkitoimistolta edestakaiset lentoliput Terceiralle (á 152 e) ja samalla varattiin viereisestä Ilha Verden autovuokraamosta auto valmiiksi odottamaan Terceiran kentälle. Tänään kuitenkin retkeiltiin edelleen täällä Sao Miguelilla ja suunnattiin uudelleen Sete Cidadesin ja kaksoisjärvien alueelle. Lintuja nähtiin mm. silkkihaikara, harmaahaikara, 3 vahanokkaa, 6-7 kanarianhemppoa sekä useita hiirihaukkoja, virtavästäräkkejä, peippoja ja hippiäisiä. Sorsakaarti on täälläkin melkoisen kirjava, tuskin yhtään puhdasrotuista joukossa. Nokikanoja sentään muutama ihan oikea. Tapasimme paikalla sattumalta uudelleen Gerbrand (”Gerby”) Michielsenin, jonka nuottien avulla löytyi helposti Lagoa Azulin rannalta, sillan lähistöltä, retken eka jenkkilaji – paksunokkauikku. Tykitettiin puolisen tuntia linnusta kuvia, eikä ihan huonolla menestyksellä. Pinnakahvit juotiin taas piknikalueen kahvilassa pienen suolapalan kera.

PAKSUNOKKAUIKKU OLI RETKEMME EKA JENKKILAJI
PAKSUNOKKAUIKKU OLI RETKEMME EKA JENKKILAJI
SILKKIHAIKARA SETE CIDADESIN RANNASSA
SILKKIHAIKARA SETE CIDADESIN RANNASSA

Jatkettiin iltapäivällä matkaa Mosteroisiin, jossa lintuja oli niukasti mutta meri upea. Edustalla lenteli n. 15 keltanokkaliitäjää, muuten rannalla näkyi vain karikukko, jokunen harmaalokki, naurulokki ja kalatiira. Kohti Ponta Delgadaa ajettiin meille uutta tietä Capels’in kautta, jossa meinattiin jäädä loukkuun kalasatamaan – älkää vaan kukaan muu erehtykö koskaan ajamaan sinne, todella vaarallinen paikka! Hotellille saavuttiin klo 17.40 aikoihin vaiherikkaan retken päätteeksi. Illallinen nautittiin sataman kupeessa pikku kalaravintolassa.

LAGOA DAS FURNAS
LAGOA DAS FURNAS

Keskiviikko 24.9.2014 alkoi harmaana ja sateisena, nautittiin pitkä aamiainen ja lähdettiin liikkeelle vasta klo 09.20. Sää alkoi pian seljetä ja loppupäivä olikin puolipilvinen ja lämmin. Ajettiin itään, ensimmäisenä kohteena Lagoa das Furnas, jossa pari päivää sitten oltiin sateessa. Nyt oli hieno keli mutta ei juurikaan uutta nähtävää – 2 harmaahaikaraa ja 2 tavia oli ilmestynyt paikalle. Jatkettiin matkaa Furnasin Terra Nostra puistoon, jonne aiemmin emme löytäneet – nyt onnistui. Sisäänpääsy oli täkäläiseen hintatasoon nähden yllättävänkin hintava: 5e/henkilö. Hieno puisto, jossa on paljon mahtavia puita ja kasveja, lintujakin oli mutta ne ovat kaikki tarhaporukkaa – ruoste- ja ristisorsia, mustajoutsenia ja valkoposkihanhia.

TERRA NOSTRAN KESY MUSTAJOUTSEN OLI VÄHÄN LÄHEMPÄNÄ KUIN UTÖN VIIME MAALISKUINEN MUSTAJOUTSEN
TERRA NOSTRAN KESY MUSTAJOUTSEN OLI VÄHÄN LÄHEMPÄNÄ KUIN UTÖN VIIME MAALISKUINEN OHILENTÄVÄ MUSTAJOUTSEN

Villejä olivat paikalliset peipot, punarinnat, 2 mustapääkerttua ja valtavien puiden latvustoista kuulunut papukaijamainen rääkyminen – aiheuttajaa ei kuitenkaan löydetty. Outi kävi uimassa ”nuoruuden lähteessä” mutta oli vedessä niin kauan että näytti (taas) ihan teinitytöltä. Furnasissa syötiin mukava lounas ja juotiin päiväkahvit kunnes jatkettiin matkaa Povoacaon kautta Nordesteen saakka. Uusi kohde, jossa nautittiin iltapäiväkahvit leivonnaisineen paikallisessa tavernassa. Lintuja ei juurikaan nähty, kymmenkunta hiirihaukkaa mainittavimpia. No, maisemien takiahan tänne itäkärkeen tultiinkin. Paluumatkalla pohjoisrantaa pitkin pysähdyttiin Ribeiro Granden hiekkarannan reunalle. Kaukana piipersi yksi kahlaaja, joka jätettiin tsekkaamatta koska ilma oli tuulen takia täynnä suolavesihöyryä emmekä halunneet pilata kameroitamme. Tankattiin vielä auto (diesel 1,22 e/litra) ja ajettiin takaisin Ponta Delgadaan, johon saavuttiin klo 18. Illallinen oli taas mainio.

HIPPIÄINEN ON SAARILLA YLEINEN
HIPPIÄINEN ON SAARILLA YLEINEN. alalaji azoricus

Torstaina 25.9.2014 vaihdettiin saarta eli lähdettiin aamiaisen jälkeen taksilla (10e) lentokentälle, josta lentomme lähti klo 09.25 kohti Terceiran saarta. Lentoaika oli 30 minuuttia ja Terceiran kentällä meitä odotti vuokra-automme Ford Fiesta. Ajelimme ensin hotelli Praia Marinaan varaamaan huone, jätimme vähän kasseja hotelliin ja suuntasimme saman tien puolipilvisessä kelissä Cabo da Praian kahlaajapaikalle. Paikka löytyi kaupungin eteläpuolelta helposti, viimeisen tehdasalueen rannan puoleista tietä ihan päähän, jossa viisi isoa kiveä esti ajon pidemmälle. Auto siihen ja vanha louhos kahlaajineen oli noin 100 metrin kävelyn päässä. Paikalla oli pari paikallista biologinaista yhdessä maanmittarin kanssa ja louhoksella on tänään ja huomenna käynnissä joku  mittaustyö. Onneksi se ei meitä suuremmin haitannut vaikka kahlaajat lentelivät varmaan tavallista levottomammin mittausporukan takia.

CABO DA PRAIAN KAHLAAJA-ALLAS TEHTAAN KUPEESSA
CABO DA PRAIAN KAHLAAJA-ALLAS TEHTAAN KUPEESSA

Parin tunnin kiikaroinnin ja kuvaamiseen jälkeen käväistiin hotellilla ja nautittiin mukava lounas ja sitten takaisin kahlaajapaikalle. Nyt oli ylävesi ja  kahlaajia oli vähän niukemmin kuin aamupäivän laskuvedellä. Kaikkiaan paikalla oli noin 120 kahlaajaa, joista runsaimpina karikukot, pulmussirrit ja mustajalkatyllit mutta joukossa oli mm. rämekurppelo, 2 valkoperäsirriä, 3 kanadantylliä, 12 mustapyrstökuiria, pikkukuovi, 4 kuovisirriä, 2 suosirriä, 3 isosirriä, suokukko, punajalkaviklo ja sinisiipitavi. Lisäksi nähtiin mm. taivaanvuohi, jota kovin kuvattiinkin – aika kaukaa tosin. Kuvien perusteella se näyttää amerikantaivaanvuohelta enemmän kuin tavalliselta taivaanvuohelta, mm. pään ja kupeiden kuvioinnin sekä siiven takareunan (lennossa ei valkeaa takareunaa) perusteella. Parin ohilennon aikana siiven alapinnat näyttivät varsin tummilta. Paikalta ilmoitettuja kanadansirrejä emme nähneet lainkaan mutta hieno lintupaikka tämä kaikkiaan on. Ihan kohtuukuviakin monista linnuista saatiin. Käväistiin myös Paul de Praialla mutta sieltä ei irronnut harmaahaikaraa ja liejukanaa kummempaa. Illallinen nautittiin mukavassa ravintolassa hotellin vieressä, venesataman rannassa.

RÄMEKURPPELO ON VIIHTYNYT PITKÄÄN PAIKALLA
RÄMEKURPPELO ON VIIHTYNYT PITKÄÄN PAIKALLA
KANADANTYLLI
KANADANTYLLI
VALKOPERÄSIRRI
VALKOPERÄSIRRI

Perjantaina 26.9.2014 herättiin kauniin puolipilviseen päivään, tuuli oli heikkoa ja ilma 20-asteista. Aamiaisen jälkeen suunnattiin aamupäiväksi kohti Cabo da Praiaa, jossa oli likimain samat kahlaajat kuin eilenkin. Muutamat lajikuvat kuitenkin paranivat. Paikalla oli mm. valkoperäsirri, pikkusirri, rämekurppelo, 2 kanadantylliä, 10 mustapyrstökuiria, 5 pikkukuovia, punajalkaviklo ja sinisiipitavi.

SINISIIPITAVI
SINISIIPITAVI
PULMUSSIRRI OLI CABO DA PRAIAN YLEISIN KAHLAAJA
PULMUSSIRRI OLI CABO DA PRAIAN YLEISIN KAHLAAJA

Puoliltapäivin tsekattiin itsemme hotellista ulos ja lähdettiin tutustumaan paremmin muuhun osaan Terceiraa, erityisesti vietettiin iltapäivällä aikaa kauniissa historiallisessa pääkaupungissa Angra do Heroismossa. Venesataman kupeessa syötiin elämämme maukkaimmat hampparit…

ANGRA DE HEROISMON VENESATAMA
ANGRA DE HEROISMON VENESATAMA

Iltapäivällä ajettiin vanhaa rantatietä vielä kerran Cabo da Praiaan, jossa tunnin aikana ei tapahtunut paljoakaan, mittausporukka oli pelottanut valtaosan kahlaajista muualle. Kumpanakaan päivänä emme nähneet muita lintuharrastajia Cabo da Praialla. Vuokra-auto palautettiin lentokentälle (dieseliä kului meillä yhteensä 10 euron edestä) ja klo 19.25 lähti lentomme takaisin Sao Miguelille. Kentältä ajettiin taksilla hotelliin tyytyväisinä erinomaiseen Terceiran vierailuun. Illalla käytiin vielä syömässä maittava iltapala Pico-saarella tuotetun punaviinin kera.

MUUTAMA ISOSIRRIKIN VIIHTYI PRAIALLA
MUUTAMA ISOSIRRIKIN VIIHTYI PRAIALLA
TALVIPUKUISET PIENET SIRRIT OVAT TODELLA HAASTAVIA - TÄSSÄ PIKKUSIRRI
TALVIPUKUISET PIENET SIRRIT OVAT TODELLA HAASTAVIA MÄÄRITTÄÄ – TÄSSÄ PIKKUSIRRI

Lauantaina 27.9.2014 käytiin aamiaisen jälkeen Ponta Delgadan kauppahallissa, mm. ihmettelemässä valtameren kaloja. Ostettiin hedelmiä. Päivän retki suunnattiin puolipilvisessä ja tyvenessä säässä saaren länsiosiin, ensin jo tuttuun Sete Cidadesin alueelle. Maisema oli hieno mutta ei sieltä linturintamalta kummempaa löytynyt, mainita voinee 2 vahanokkaa, pari mustapääkerttua ja harmaahaikaran. Paikallisesta hiirihaukan alalajista saatiin ekat kunnon kuvat. Jatkettiin Mosteirokseen, jossa istuskeltiin tyvenen Altantin rannalla – nähtiin mm. 3 silkkihaikaraa, pari karikukkoa ja n. 10 keltanokkaliitäjää.

AJAA KANNATTAA VAROVASTI - TÄLLAINENKIN JOUKKO TULI YLLÄTTÄEN PARI KERTAA MUTKAN TAKAA VASTAAN
AJAA KANNATTAA VAROVASTI – TÄLLAINENKIN JOUKKO TULI YLLÄTTÄEN PARI KERTAA MUTKAN TAKAA VASTAAN

Matka jatkui saaren pohjoisrantaa itään päin ja mukava lounaspaikkakin löytyi hienolla merinäköalalla. Jatkettiin Ribeiro Granden ohi ja suunnattiin meille uuteen kohteeseen eli Lagoa do Fogolle. Matkalla pysähdyttiin Caldera Velhalle, jonka luonnonaltaissa Outi kävi jälleen uimassa. Käymisen arvoinen paikka. Ylhäällä vuorilla pysähdyttiin kiikaroimaan Lagoa do Fogolle, jossa oli mm. silkkihaikara ja satoja lokkeja. Itse järvelle ei lähdetty komppailemaan sillä tosi jyrkkä, pitkä ja liukas polku ei meitä houkutellut kameroinemme. Vielä käytiin tankkaamassa tankki täyteen huomista autonluovutusta varten ja kurvattiin takaisin hotellille iltapäiväkahville. Ilta kului tavaroita pakatessa ja toki syötiin taas hyvä illallinen lähistön ravintolassa.

LAGOA DO FOGO
LAGOA DO FOGO

Sunnuntaina 28.9.2014 oli paluupäivä Suomeen. Aamiaisen jälkeen lastasimme tavarat autoon ja ajelimme lentoasemalle. Auton luovutus ja lento Suomeen lähes ajallaan klo 12. Hyvä myötätuuli siivitti matkaa ja Porin kentälle saavuttiin etuajassa paikallista aikaa klo 20.10 eli lentoaika oli nyt vain 5 tuntia 10 minuuttia. Tavarat autoon ja ajelimme Turkuun, jonne saavuttiin klo 21.45 – tyytyväisinä hienoon reissuun!

VIRTAVÄSTÄRÄKKEJÄ OLI "JOKA PAIKASSA"
VIRTAVÄSTÄRÄKKEJÄ OLI ”JOKA PAIKASSA”

 

Epilogi

Azorien saaret ovat luonnonkauniita, hienoja matkakohteita. Sao Miguel oli Terceiraa rehevämpi ja kukkaloisto, vihreys, vuoret ja kraaterit silmiä hiveleviä. Terceiralla puolestaan koimme vähemmän metsäisen maiseman avaruuden ja pienemmän ihmismäärän rauhallisuuden. Hintataso oli Suomeen verrattuna 20-25% halvempaa, tosin autonvuokraus on suhteellisen kallista. Autolla ajamisen, varsinkin Sao Miguelilla, koimme varsin hankalaksi. Kaupungeissa monet kadut ovat erittäin kapeita, asemakaava hankala, paljon yksisuuntaisia katuja ja kyltitys puutteellista. Hotelli keskellä vanhaa kaupunkia ei ole autoilijan unelma. Maaseudulla tiet ovat kapeita ja mutkaisia, tosin useita moottoritiepätkiäkin on rakennettu viime vuosina. Ihmisten palveluystävällisyys oli huippuluokkaa, ainakaan itse emme ole juuri missään saaneet näin ystävällistä kohtelua. Turisteja oli suhteellisen vähän ja esimerkiksi Terceiralla kovasti toivottiin Euroopasta suoria lentoja myös heille, eikä ”aina vain” Sao Migueliin.

OUTI ILOITSI VALTAVISTA HORTENSIAKASVUSTOISTA
OUTI ILOITSI VALTAVISTA HORTENSIAKASVUSTOISTA

Kuten muillakin Atlantin saarilla, täälläkin lintuja on vähän. Azorien eristyneisyys valtamerellä johtaa siihen, että muuttolintuja täällä ei juurikaan ole vaan enemmänkin vain ”harhailijoita”. Endeemisiä lajeja on vain azorientulkku mutta muutamilla pesimälajeilla (hippiäinen, peippo, hiirihaukka) täällä esiintyy oma alalajinsa. Syksyn tekee mielenkiintoiseksi Pohjois-Amerikasta harhautuvat linnut – syyskuussa lähinnä kahlaajat, myöhemmin syksyllä myös mm. pikkulinnut ja lokit. Itse olimme liikkeellä kuvausmielellä ja toki oli mukava nähdä myös ns. jenkkilajeja. Jotkut niistä olivat entuudestaan tuttuja ajalta, jolloin asuin vajaat pari vuotta Yhdysvalloissa. Meriretket voisivat tuoda lisää nähtävää ja kuvattavaa mutta itse emme viikon reissulla ehtineet merelle. Ehkä ihan vain lintukuvausmielessä tänne ei kannata tulla mutta tämä paljolti myös turismin sävyttämä vierailumme Azoreilla oli kyllä joka euron arvoinen!

PEIPON TÄKÄLÄINEN ALALAJI OLI ERIKOISEN NÄKÖINEN
PEIPON TÄKÄLÄINEN ALALAJI (moreletti) ON ERIKOISEN NÄKÖINEN

Lisää kirjoituksia

Syyssateita ja syyslintuja

Torstaina 10.10.2024 oli sadepäivä, vettä tuli pääosan päivästä, mutta ei nyt sentään kaatamalla....

Syksyä – hanhimuuttoa, pikkurareja ja myrskykeliä

Maanantaina 7.10.2024 oli kaunis syyspäivä – aurinkoista, heikkoa (1-3 m/s) länsituulta ja lämpöä...

Upupa

Lauantaina 5.10.2024 palasin Outin kanssa takaisin Utöhön. Päivä oli aurinkoinen, länsituulta 5-6 m/s...

Kuunvaihteen lintuja, lintuväkeä ja saarikisa

Maanantaina 30.9.2024 oli korkeapaine päällä ja heikko (2-4 m/s) tuuli vaihteli lännestä etelään....

Taas uusi laji Utölle!

Torstaina 26.9.2024 oli puolipilvistä, aamulla ja illalla sadekuuroja, ja lämpöä 16 astetta. Tuuli...

Melko rauhallista lintumaailmassa

Maanantaina 23.9.2024 oli edelleen aika vaatimatonta linturintamalla. Sää oli melkein kesäinen, pääosin aurinkoa,...