Maanantaina 6.11.2006 tuli aamupäivällä työkokouksen keskellä kännykkään viesti, että idänturturikyyhky on edelleen paikalla Raumalla. Ulkona satoi vettä, oli loskaa ja bongauskeikka tuntui vähemmän houkuttelevalta… Sain kuitenkin siirrettyä iltapäivän ohjelmaani pari tuntia aikaisemmaksi ja klo 13 maissa soittelin Leena Laitiselle josko idänturturi vielä kiinnostaisi. Ja kiinnostihan se! Hakiessani Leenaa autolla tuli tieto että pienen kateissaolon jälkeen lintu oli jälleen ruokinnalla ja niinpä kiinnostuneita lähtijöitä ilmaantui välittömästi lisää – Hakalan Jokke ja Lampisen Markus. Auto kohti Raumaa ja jo Laitilassa taivas selkeni ja aurinko paistoi matalalta, plusasteita nyt jopa viisi. Reippaan ajon jälkeen autonavigaattori ilmoitti, että ’olet perillä’ ja niinpä idänihmekin oli välittömästi aivan muutaman metrin päässä orapihlaja-aidan takana maassa ruokailemassa!
Paikalla oli kymmenkunta muutakin henkeä, mm. pari lehtitoimittajaa jotka kävivät lehtiöineen ja kameroineen ”kimppuun”. Ihan ystävällisesti toki. Idänturturikyyhky, alalajia meena, ruokaili rauhallisesti pitkään aidan takana, lennähti sitten omenapuuhun ja siitä hetken päästä kauemmas näkymättömiin. Pinnakättelyt ja paluumatkalla Laitilassa pakolliset pinnakahvit onnistuneen bongauksen jälkeen loivat leppoisan tunnelman autoon koko paluumatkaksi. Tyytyväiset Leena, Jokke ja Markus jäivät kukin tahoilleen ja itse puuhastelin illalla n. 250 idänturturikyyhkykuvan parissa… Samalla laskeskelin, että laji oli vuoden 3. elis itselleni, mäntysirkun ja etelänisolepinkäisen ohella.
