Muutaman päivän Tampereen työreissun jälkeen vihdoin maastoon! Kyllä turkulaisen on outoa olla Mansessa mutta täytyy sanoa, että kulttuuritarjonta oli mainiota – ’Marilyn’ soi hienosti teatterissa ja vuoden nuoren taiteilijan Heta Kuchkan vallan upea valokuvanäyttely herkisti Taidemuseossa.
No, sunnuntaiaamuna ajelin Mietoisiin, Kuustonlahden lintutornille, jossa pari tuntia odottelin ohimuuttavia laulujoutsenia kuvattavaksi. Ja tulihan niitä eli 1+4+4+2+2+2 yksilöä, jotkut aivan päältä niin ettei kameran kuvaan mahtunut kuin pää ja vähän kaulaa! Muuttolintuja oli muutenkin vihdoin liikkellä – kiuruja, töyhtöhyyppiä, kottaraisia, sepel- ja uuttukyyhkyjä jo kymmeniä ja Mietoisten pelloilta laskin 35 merihanhea, lisäksi matkalla Lemussa neljä lisää kahden kanadalaisen kanssa. Harmaahaikara paineli tornin ohi, läheisellä pellolla juoksenteli 2 peltopyytä, rantalepissä istuskeli isolepinkäinen ja kovin varhainen kulorastas muutti vilkkaasti äännellen tornin yli luoteeseen. Pajusirkut jo ääntelivät ruovikossa mutta talvisista olosuhteista kieli vielä pitkin Mynälahtea ajellut auto…
Taivas meni paksuun pilveen ja lämpö ei kivunnut edes plussalle, tuulikin oli kylmä ja kiusallinen. Joutsenet houkuttelivat ajalemaan Mietoisista edelleen Uudenkaupungin Pitkäluotoon, jossa parissa sulassa olikin parikymmentä kailottavaa laulujoutsenta ja pieniä määriä telkkiä, isokoskeloita ja kyhmyjoutsenia. Jäällä kauempana värjötteli peräti 6 harmaahaikaran parvi, jotka hiihtäjä pelotti lentoon. Pienen kuvaustuokion jälkeen lähdin takaisinpäin, Vehmaalla näkyi 4 mustavarista, sitten kahvipysähdys Mietoisissa ja kotiin tullessa alkoikin jo lumisade. Kevät tulee keikkuen ja hitain askelin.
