Saavuin Halikon Angelniemelle illansuussa keskiviikkona 24.5.2006, pilvisenä ja kovatuulisena (SW 13 m/s) päivänä. Vesi oli korkealla ja kaislaa ajautunut rantaan. Tarkkailin laiturilla tunnin verran mutta koska oli hiljaista (mainittavaa vain 1 nuolihaukka) niin päätin satsata seuraavaan aamuun. Aamulla 25.5.2006 olinkin laiturilla muuttotoiveissa jo klo 05.00 mutta hiljaista oli edelleen. Pari merimetsoa ja kanadanhanhi mutta kirkas taivas oli muuten tyhjä. Niinpä palasin runsaan tunnin jälkeen aamukahville ja lähdin kamera kainalossa kirkolle kuvaamaan punavarpusia (kaksi koirasta ja naaras) ja komeassa vanhassa kelossa pesivää kirjosieppoparia. Kirkolla lauleli myös lehto- ja mustapääkerttu sekä rautiainen, harmaasieppokin oli saapunut mutta yllättävin oli kirkon vedenottopaikan vanhassa sekametsikössä hiljalleen liikkunut pyrstötiainen. Pesä lienee lähistöllä.
Päivällä alkoi taivaalle kertyä kumpupilveä ja lounaistuuli heikkeni. Istuessani päiväkahvilla mökin pihalla huomasin yhtäkkiä metsän päällä, kirkon itäpuolella 3 ison linnun parven liukumassa tuulessa kohti luodetta. Kiikari silmille ja – kolme kattohaikaraa! Kuvaamisen kannalta menivät turhan kaukaa mutta kiikarilla ja kaukoputkella nämä mustavalkoiset â€porkkananokat†näkyivät hienosti. Ehdin hädin tuskin kirjoittaa havainnon ylös kun 15 minuuttia myöhemmin samasta kohdasta löytyi kaartelemasta vielä yksi kattohaikara! Tämä yksilö lähti muutaman kaarroksen jälkeen korkealla lipumaan länteen ohittaen mökin eteläpuolelta n. 500 m päässä. Oletan kaikkien olleen alun perin samaa parvea, joista yksi oli jäänyt muista jälkeen matkalla Virosta tänne Kemiönsaarelle. Mutta – kuuden vuoden odotuksen jälkeen kattohaikara lajiksi Angelniemelle (laji no. 196) ja samalla tietysti uusi mökkipinna. Edellinen uusi olikin vuosi sitten kirkon yli muuttanut haarahaukka. Tarkkailin vielä puolitoista tuntia pihalla – näkyi mm. kolmen merikihun parvi matkalla sisämaahan ja hiirihaukka – mutta sitten taivas vetäytyi paksuun pilveen ja alkoi tippua sadepisaroita. Keskityin loppupäiväksi mökin ja rannan keväthuoltoon. Iltakävely sadekuurojen lomassa kirkon ympäri paljasti odotetusti soidinlentoa lentelevän lehtokurpan.
Perjantai 26.5.2006 alkoi sateisena ja nukuin pitkästä aikaa vähän pidempään. Halikon kauppareissun yhteydessä pistäydyin aamupäivällä tunniksi Halikonlahden piilokojuun. Tuona aikana sadekin loppui mutta kuvattavaa oli nyt niukasti – lapasorsia ja pikkutyllejä, yksi vesipääsky uiskenteli mutta turhan kaukana. Palattuani Angelniemelle pistäydyin Peksalan rantaniityille, jossa lauloi pari peltosirkkua, hätäili hemppopari ja isokuovi (pesivä?), 2 nuolihaukkaa saalisteli ja mehiläishaukka muutti pohjoiseen. Pensastaskuja oli 3 mutta pikkulepinkäinen ei ollut vielä niitylle saapunut. Iltapäivällä muutti vielä toinen mehiläishaukka mutta lintujen katselu jäi vähän niukalle koleassa ja kovatuulisessa säässä. Lauantaina 27.5.2006 heräsin aikaisin ja lähdin klo 05.00 lossilla mantereen puolelle, Halikonlahden piilokojulle. Taivas oli lähes kokonaan pilvessä mutta sadetta tuli vasta iltapäivällä. Lintuja oli nytkin niukasti kojun edustalla – taitavat liki kaikki kahlaajat olla jo menneet pohjoiseen ja syysmuutto ei ole vielä käynnistynyt. Vesilinnut puolestaan ovat oletettavasti pesintäpuuhissa. Kaulushaikara puhalteli ahkerasti ja altaan keskiosissa, liian kaukana kuvattavaksi, pyöri 8 vesipääskyä. Valkoviklon ääntä kuului ja nuolihaukka pyyhälsi ohi. Parin kojutunnin jälkeen kiertelin hetken vielä kuvaamassa ruokokerttusia, pensaskerttuja ja silkkiuikkuja ja sitten aamukahville. Angelniemelle palasin klo 10:n maissa ja vähän myöhemmin saapuivat Olli Kanerva ja Jorma Knaapi käymään ja pienen tarkkailun jälkeen keitettiinkin jo yhteiset päiväkahvit. Kaverit jatkoivat matkaa Sjölaxiin hakemaan sieltä löytynyttä heinäkurppaa. Loppupäivä meni reippaiden sadekuurojen sävyttämänä kunnes tuuli kääntyi luoteeseen ja taivas alkoi seljetä. Kummempia havaintoja ei päivälle enää kertynyt.
Sunnuntaiaamu 28.5.2006 valkeni kuitenkin taas pilvisenä ja aamutarkkailun laiturilla klo 06.00 alkaen jouduin keskeyttämään monta kertaa sadekuurojen takia. Mainittavin havainto oli laiturin edustalla lennellyt harmaasorsapari, jotka jäivät paikalliseksi Karhusaaren rantaan. Harmaasorsa on selvästi runsastunut vuoden 2003 ensihavainnon jälkeen. Ennen kahdeksaa siirryin juomaan aamukahvit ja sen jälkeen suuntasin Peksalan rantaniityille. Sadekuurot kiusasivat edelleen mutta niityltä löytyivät nyt ensimmäiset pikkulepinkäiset, koiras ja 2 naarasta, lisäksi mm. 2 paria peltosirkkuja, satakieli, käenpiika ja aamun kolmas kukkuva käki. Sateen saatellessa lähdin takaisin Turkuun puoliltapäivin.
