Torstaina 21.3.2019 lähdimme Outin kanssa iltapäivällä ajelemaan kohti Hesan lentoasemaa, edessä ”pakomatka”. Mukavassa ajokelissä saavuttiin perille (matkalla Paimiossa näkyi 2 hiirihaukkaa) ja kirjauduttiin yöksi tuttuun Glo-hotelliin. Syötiin Bistrossa maittavat pastat ja illalla nautittiin tuttuun tapaan ’matkan-alku-kuohuviinit’ yläkerrassa.
Perjantaiaamuna 22.3.2019 herätys oli klo 05.45, aamupalalle ja sitten täysin oudolle Privilege Style-lentoyhtiön lennolle kohti Lanzaroten Arrecifeä. Tämä lentoyhtiö oli kuviossa mukana siksi, että TUIn – jolta olimme varanneet vain lennot – omat Boeing 737 MAX 8-koneet olivat lentokiellossa. Espanjalaismiehistön kyydittämänä saavuttiin perille aikataulun mukaisesti klo 13. Arrecifessa odotti vuokra-automme, Opel Mocca (Payless-vuokraamo, 160e viikko), jolla matkattiin saman tien Lanzaroten pohjoiskärkeen Orzolaan. Sää oli puolipilvinen, lämpöä 19 astetta ja navakka koillistuuli puhalsi. Pienen odotuksen jälkeen siirryttiin Lineas Romeron laivalle kohti ekaa päämääräämme eli La Graciosan saarta – pienintä asuttua Kanarian saarta. Laivamatka kovassa aallokossa kesti puolisen tuntia, olipa aikamoista höykytystä. Perillä La Graciosan ainoassa pikkukaupungissa (saarella on n. 650 asukasta) Caleta de Sebossa oltiin klo 16.30 aikoihin.
Caleta de Sebo on erikoinen pikkukylä meren rannalla, kaikki kadut pelkkää hiekkaa ja kaikki talot tasakattoisia, matalia ja valkoisia. Löysimme oman majapaikkamme, Apartemento Cuesta del Saladon, kylän länsireunalta ja tilava huoneistomme oli onnistuneen tuntuinen valinta. Huoneiston emäntä ei puhunut sanaakaan muuta kuin espanjaa, mutta hyvin asiat selvisivät. Käytiin supermercadossa ja illalla syötiin kylän rannassa pikkuravintolassa hyvä ateria valkoviineineen. Päivä oli jo ihan mainio lintupäiväkin. Automatkalla nähtiin 4 lehmähaikaraa, n. 10 haarapääskyä sekä Orzolan satamassa rantasipi, n. 50 riuttatiiraa ja sataman ulkopuolella lenteli ainakin 4-5 makaronesianliitäjää. Lauttamatkalla huomattiin Orzolan jyrkkien kalliorinteiden luona lennossa 2 upeaa suomutropiikkilintua – heti natsasi retken toivelaji! Kuvaamista ajatellen olivat vähän kaukana ja merenkäynti haittasi isosti, siksi kuvat jäivät vähän vielä dokumenttitasolle, mutta hyvä näinkin.
Caleta de Sebossa majapaikkamme pihalla oli 4 aavikkotulkkua, kylän rannassa tylli, pikkukuovi ja muutama karikukko ja kylän länsipuolella lenteli sekä pikkukorppikotka että arabihaukka. Ehkä nekin löytyvät vielä kuvaushollille. Uni maittoi illalla pitkän matkapäivän jälkeen.
Lauantaina 23.3.2019 päivä valkeni puolipilvisenä, lämpöä oli 17 astetta ja tuuli oli edelleen koillisesta 8-9 m/s. Staijailin aamulla pari tuntia parvekkeeltamme mukavaan myötävaloon, syötiin rauhassa aamupala ja klo 10 lähdettiin tutustumaan saareen. La Graciosa on lähes 10 km pitkä saari, jossa kulkee vain muutamia huonokuntoisia hiekkateitä, vuokra-autoja saaressa ei ole koska lähes koko saari on suojelualuetta. Olimme varanneet runsaan kahden tunnin kierrokselle nelivetomaasturin kuljettajalla (Marcial, safaritaxilagraciosa.com). Tiet olivat tosiaan pehmeitä ja hiekkaisia tai kovia ja kuoppaisia, auto oli lujilla. Mutta – näimmepä hienosti koko saaren parhaat paikat ja myös sen, että kuivassa maastossa lintuja ei ollut juuri lainkaan.
Iltapäivällä vielä käveltiin pitkälle Caleta de Sabon pohjoispuolelle rantaa pitkin ja takaisin. Illalla oltiin syömässä rantaravintolassa makoisa illallinen, kalaruokaa on monipuolisesti tarjolla. Ei päivä ilman lintuja jäänyt – nähtiin mm. arabihaukka, tuulihaukka, kalasääski, 2 ruostesorsaa, 4 kalatiiraa, 4 pikkukuovia, 2 pulmussirriä, 3 tundrakurmitsaa, 2 karikukkoa, harjalintu, 3 isolepinkäistä (ssp koenigi), 3 aavikkotulkkua, 5 hemppoa, 2 tiltalttia, 7 kanariankirvistä ja 4 haarapääskyä.
Sunnuntaina 24.3.2019 oli pääosin aurinkoista, lämmintä 21 astetta ja koillistuuli oli nyt heikkoa. Aamulla taas vähän parvekestaijia ja parvekeaamiainen, jonka jälkeen lähdettiin muutaman tunnin kävelylle Francesa Beach’ille ja takaisin. Paluumatkalla koukattiin hautausmaan ja sääaseman kautta. Siestan jälkeen kierreltiin kylällä katsomassa sunnuntaituristeja ja illalla syötiin maittava paella rantaravintolassa. Lintuja nähtiin mm. 2 ruostesorsaa, 2 kapustahaikaraa, 2 silkkihaikaraa, arabihaukka, 2 tuulihaukkaa ja koillisen suuntaan lentänyt tyrskyliitäjä, lajihan myös pesii täällä ja saapuvat tähän aikaan talvialueiltaan.
Kahlaajia nähtiin 3 pikkukuovia, 10 tylliä, 7 pulmussirriä, 4 karikukkoa ja 3 tundrakurmitsaa. Muita mainittavia olivat 3 harjalintua (sääasemalla), 6 isolepinkäistä, 12 aavikkotulkkua, 2 tiltalttia ja 4 pikkupensaskerttua.
Maanantaina 25.3.2019 oli aika jatkaa matkaa ja jättää taakse La Graciosan hieno saari. Aamiaisen jälkeen siistittiin kämppäämme ja lähdettiin klo 10 lautalla takaisin Lanzaroten puolelle. Lintuja nähtiin aamulla ruostesorsa, tuulihaukka, tiltaltti ja isolepinkäinen. Merimatkalla tiukasti tapitettiin Orzolan kallioita, mutta suomutropiikkilinnuista ei näkynyt nyt merkkiäkään. Orzolassa mentiin vielä lähes tunniksi staijaamaan kylän länsipuolen hiekkarannalle, johon kalliojyrkänteet hyvin näkyvät. Ei liikettä ja päättelimme, että olimme olleet tosi onnekkaita, kun menomatkalla näimme suomutropiikkilinnut! Orzolasta ajelimme vuorille Harian kylään, jossa vierailimme kuuluisimman lanzarotelaisen eli Cesar Manriquen kotimuseossa. Todella hieno paikka, ehdottomasti tyylikkäimpiä koteja mitä olemme koskaan nähneet! Manriquehan kuoli auto-onnettomuudessa 1992, mutta hänen kädenjälkensä näkyy edelleen kaikkialla Lanzarotella, erityisesti arkkitehtuurissa. Manriquen talon luona hyöri harjalintu.
Jatkettiin matkaa saaren poikki Janubion suola-altaille, jossa tehtiin tunnin kävely kuumana iltapäivänä. Mainittavimmat havainnot olivat jp mustakaulauikku, 2 ruostesorsaa, harmaahaikara, tuulihaukka, 7 aavikkotulkkua ja kahlaajia 20 pitkäjalkaa, 7 rantasipiä, 4 tylliä, 5 mustajalkatylliä ja 3 valkovikloa. Janubiosta ajettiin Playa Blancalle loppureissun hotelliimme eli H10 Timanfaya palaceen, jossa respassa heti tyylikkäästi lykättiin kuohuviinilasilliset kouraan. Outi kävi uimassa ja illallinen nautittiin hotellin runsaasta tarjoilusta.
Tiistaina 26.3.2019 yöllä satoi reippaastikin, mutta päivä oli kaunis, lämmin (22 astetta) ja aurinkoinen, pari heikkoa sadekuuroa tosin seilasi päivälläkin. Aamiaisen jälkeen lähdettiin käymään Tias Golfin alueella, Playa del Carmenin pohjoispuolella. Kysyimme luvan alueelle pääsyyn ja erinomaisen ystävällinen vastaanotto melkeinpä yllätti meidät. Saimme vapaasti liikkua alueella ja paikalle saapui myöhemmin myös kahdeksan brittiornin ryhmä. Golfkentän päätähteä ei kuitenkaan löydetty – paikalla viikon oleskellut kääpiöhuitti pysyi kasvillisuuden seassa piilossa, olisi kuulemma kannattanut saapua jo varhain aamulla. No, ei hätää. Nähtiin kentällä mm. 2 ruostesorsaa (joilla munapesä), harmaahaikara, 2 lehmähaikaraa, 3 keltavästäräkkiä, 4 metsävikloa, liro, rantasipi ja 2 harjalintua.
Jatkettiin matkaa länsirannalle El Golfon pikkukylään, jossa juotiin synttärikahvit. Mainittavia lintuja siellä oli vain kalatiira. Takaisin hotellille ajettiin Janubion suola-altaan kautta, mutta nyt tyydyttiin vain kiikaroimaan altaiden eteläpuolelta – nähtiin mm. ruostesorsa, muutama pitkäjalka ja hienosti ruskohaikara. Tehtiin vielä iltakävely rannalla ja nautittiin syntymäpäivän kunniaksi juhlava päivällinen ennen yöunia.
Keskiviikkona 27.3.2019 oli jälleen kaunis ja lämmin (21 astetta) päivä, tuuli oli heikkoa. Aamiaisen jälkeen lähdettiin taas liikkeelle, nyt eka kohteenamme oli Famara Plains’in hiekka-aavikkoalue. Tuttu paikka aiemmalta Lanzaroten retkeltämme. Ajelimme aamupäivällä edestakaisin paria poikittaista hiekkatietä ja näimme mm. lännenkaulustrapin, 2 tuulihaukkaa, 2 pikkukorppikotkaa, n. 15 pikkukiurua, ainakin 12 vaaleakiitäjää ja isolepinkäisen. Toissayön sateen jäljiltä oli vielä isoja vesilammikoita, jotka vähän muuttivat reitinvalintaammekin. Emme kunnolla kierrelleet esimerkiksi aavikkojuoksija-alueella. Päiväkahville hurautimme La Santan pieneen rantakaupunkiin, uusi tuttavuus oli tämä paikka. Nähtiin mm. pikkukuovi ja 3 tylliä.
Takaisin kohti Playa Blancaa ajettiin Timanfayan kansallispuiston halki ja poikkesimme jälleen Janubion suola-altaille. Kierrettiin huolellisesti aluetta ja havaittiin mm. 3 mustakaulauikkua, 13 ruostesorsaa, merimetso (ei kovin tavallinen Kanarialla), 26 pitkäjalkaa, 6 valkovikloa, 11 rantasipiä, 2 pikkukuovia, 8 tundrakurmitsaa, 2 punajalkavikloa, 27 karikukkoa ja 8 aavikkotulkkua. Kun lähdimme Janubiosta ajelemaan vanhaa tietä kohti Playa Blancaa, niin Outi hoksasi aivan tien vieressä päivän toisen lännenkaulustrapin ja nyt onnistuttiin kuvaamisessakin. Leppoisa päätös mukavalle retkelle, hotellilla oli vielä harjalintukin. Taas maistui makoisa ja runsas illallinen, kuten unikin.
Torstaina 28.3.2019 lähdettiin aamiaisen jälkeen vielä kerran Janubion suola-altaille. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin (23 astetta), tuuli heikkoa. Janubiossa kierrettiin lähes koko alue, mutta varsinaisesti uutta ei nähty. Pesivien pitkäjalkojen ja ruostesorsien lisäksi mainittavaa olivat mm. jälleen merimetso ja ruskohaikara, tuulihaukka, 4 isolepinkäistä, 5 aavikkotulkkua ja kahlaajia mm. 9 tundrakurmitsaa, 24 karikukkoa ja 4 valkovikloa.
Suola-altaiden jälkeen ajettiin Lanzaroten eteläkärkeen Faro Pechigueran majakalle, jossa tunnin kiikarointi merelle ei tuonut kirjattavaa. Kaunis, helteinen keskipäivä – ei silloin mikään liiku. Jatkettiin kierrosta etelärannalla, kahvit Marina Rubiconissa, ja käynti Playa Blancan keskustassa sekä korkeilla kallioilla lähellä Papagoya beachia. Komeita maisemia, mutta lintujen suhteen hiljaista. Tuulihaukka mainittavin. Ilta sujui taas hotellilla, hyvä päivällinen ja hiljalleen valmistautumista huomiseen paluuseen Suomeen.
Perjantaina 29.3.2019 pakattiin laukut, käytiin aamiaisella ja ajettiin aamupäivällä Arrecifen lentoasemalle palauttamaan vuokra-automme. Lento Suomeen, taas espanjalaisella Privilege Style-yhtiön koneella, lähti täsmällisesti ajallaan klo 14.10. Hyvin hoidetun lentomatkan jälkeen Helsinki-Vantaalle saavuttiin etuajassa klo 21.45 ja Turussa olimme ajomatkan päätteeksi lauantaina 30.3.2019 klo 00.30.
Epilogi.
Tämä ei varsinaisesti ollut mikään 100%-lintumatka, vaan leppoisaa yhdessäoloa ja rentoa lomailua. Toki lintuja katsottiin ja kuvattiin, mutta ei hampaat irvessä. Päätavoitteena oli tutustua La Graciosaan, jossa emme olleet koskaan ennen vierailleet. Hieno paikka, mutta lintuja oli yllättävän vähän, vaikka on ns. muuttoaika. No, Kanariahan ei ole millään klassisella muuttoreitillä, paikallislajien lisäksi muut lajit ovat lähinnä talvehtijoita, satunnaisia vierailijoita, harhailijoita tms. Mukavastihan näissä maisemissa aika kuluu ja viikossa ehtii hyvin koluta kaikki ns. lintupaikat ja sen lisäksi tutustua saaren nähtävyyksiin. Itse kiertelimme nyt melko vähän, koska Lanzarote oli entuudestaan jo tuttu. Lintumielessä retken ehdoton huippu oli suomutropiikkilintujen löytyminen, mutta hienoja olivat myös mm. arabihaukat, pikkukorppikotkat, lännenkaulustrapit, tyrskyliitäjä ja monet haikarat. Onnistunut synttärireissu!
