2.helmikuuta 2006 lähdin iltapäivällä vesisateisesta Turusta kohti kylmää pohjoista, tosin en kauemmas kuin Oulun seudulle, mielessä lintujen katselu ja kuvaus. Olin sopinut pidennetystä retkiviikonlopusta yhdessä Jari ’Peltsi’ Peltomäen kanssa. Lento Hesan kautta Ouluun sujui leppoisasti mutta Ouluun saapuessa totesin saapuneeni todella eri ilmastoon: pakkasta -16, lunta runsaasti. Yön vietin tutussa Hotelli Cumuluksessa ja aamulla, 21 asteen pakkasessa, Jari saapui klo 8.30 poimimaan mukaan ensimmäiselle retkipäivällemme.
Aloitimme Tyrnävän laajoilta peltoaukeilta peltopyyparvia etsien ja löytyihän niitä ihan kuvattavaksikin asti. Parissa parvessa oli 9+7 yksilöä mutta varmasti enemmänkin niitä alueella on – nämäkin parvet löytyivät â€kiepistäâ€: vain vartiossa olleen peltopyyn päälaen pilkistäessä aluksi lumihankien sisältä! Punertava aamuaurinko loi hienoa kelmeää valoa kylmille peltoaukeille. Jatkoimme matkaa Limingan puolelle ja Jarin keittäessä päiväkahveja kuvasin hänen ruokinnallaan perinteisellä ”joululyhteellä” keltasirkkuja, ruokintalaudalta pikkuvarpusia ja läheisistä puista turkinkyyhkyjä (joita oli ainakin n. 15). Kahvin jälkeen jatkoimme Lumijoen suuntaan ja pian löytykin peltoauken reunalta hiiripöllö päivystämästä kuusen latvasta. Vähän huijasimme sitä lähemmäksi jo aiemmin elämänsä päättäneen kotihiiren kanssa ja onnistuimme napsimaan ainakin muutamia lentokuvia kun hiiripöllö iski â€syöttiimmeâ€. Taitava ja kaunis lintu!
Lyhyt talvipäivä, 3.2., olikin jo puolillaan ja lähdimme ajalemaan kohti Vaalaa, jossa on jonkin aikaa viihtynyt melko kesy ukkometso. Matkalla Muhoksessa tien varresta pelmahti lentoon n. 15 pulmusen parvi – hauska talvihavainto. Vaalassa haimme ensin kyytiimme legendaarisen luontokuvaaja Eero Kemilän ja porhalsimme kolmisin metsopaikalle, jossa ainakin aamupäivällä lintu oli vielä nähty. Pian Eero sen löysikin uudelleen, aivan rannasta lumikiepistä, josta komea metsokoiras ponkaisi killistelemään hangelle. Kamerat räpsivät ja tuntui että teleobjektiivi oli täysin turha kapistus koska lintu päästi kepeästi 2-3 metrin päähän! Agressiivinen se ei ollut hiukkaakaan kuten joskus ns. hullut metsot. Heikko lumisade hiukan välillä himmensi näkyvyyttä ja ripotteli metson höyhenpuvulle valkoista kuorrutusta mutta pian lintu lennähti rantasaunan katolle ja siitä koivuun syömään silmuja ja urpuja. Luulimme että metsot viihtyvät vain havupuissa mutta tämä matki vallan mainiosti teeren tapoja! Muistikortit täyttyivät, akut hyytyivät ja tyytyväisinä jatkoimme rautatieasemalle katsomaan Eeron hienoa luontokuvanäyttelyä, sieltä Eeron piilokojuverstaalle ja vielä iltapäiväkahville Eeron kotiin. Juttua riitti kunnes Jarin kanssa suuntasimme takaisin kohti Liminkaa.
Söimme mainion päivällisen ja Jari ajoi minut illaksi Hotelli Vihiluotoon, johon illemmalla saapui yöksi myös Helsingin koneella maailmanmatkaaja Tarmo Lampinen (reilusti yli 100 maata!) huomiseen retkiseuraamme. Ilta kului kannettavan tietsikan äärellä.
Lauantaiaamuna, 4.2., lähdimme aikaisin liikkeelle koska tarkoituksena oli ehtiä n. 60 km Oulusta sijaisevalle kotkakuvauskojulle pimeän aikaan odottamaan aamun valkenemista. Lähtö Vihiluodon lämpimästä huoneesta oli klo 05.00, taivas oli tähtikirkas ja pakkasta kirpeästi -26 astetta. Vähän arvelutti kuinka kuvauskojussa tarkenisi koko valoisan ajan… Saavuimme erämaa-alueelle, jätimme auton pienelle metsätielle, laitoimme tavarat kahteen ahkioon ja otsalamput päähän ennen vajaan kilometrin metsätaivalta. Matkalta kiskaisimme mukaan vielä kolmannen ahkion täynnä kotkan ravintoa. Saavuimme pimeässä kojulle, laitettiin kaasulämmitin päälle, tavarat sisään ja kamerat asemiin. Juttelimme kuiskaten ja joimme kuumat aamuteet. Samalla huomasimme aamun hämärässä ison linnun laskeutuvan kojun edustalle – maakotka saapui n. 15 min ajaksi syömään ruhoja. Harmi että kuvaus oli vielä täysin mahdotonta liian niukan valon takia. Pian saapuivat ensimmäiset korpit ja kohta niitä hyöri kojun edessä liki 80 yksilöä. Sitten tapahtui kummia – kauempana lennähti kanahaukka ja vähän myöhemmin kaikki korpit hävisivät lähimetsiin. Myöhemmin koko päivänäkään ne eivät juurikaan tulleet haaskoille, kuvaushollille kylläkin, ja maakotkasta ei aamun jälkeen näkynyt vilaustakaan vaikka korppien reaktioista päätellen se lähimaastossa käväisikin. Pienessä kojussa oli kuitenkin kodikkaan lämmintä, tähystimme vuorollamme, söimme eväitä ja kaikki taisivat vähän torkahtaakin pitkän päivän aikana. Sisällä tarkeni mukavasti liki 20 asteen lämmössä. Iltapäivän sinertyessä tummaksi yöksi poistuimme kojusta, siistimme jälkemme ja kävelimme takaisin autolle. Pakkasta oli ainakin 25 astetta jälleen ja auton käynnistyminen ei ollut ihan kivuton läpihuutojuttu mutta pääsimme kuitenkin turvallisesti takaisin Ouluun – yksi hirvi tosin juoksi editsemme metsätaipaleella.
Ajoimme hotelli Vihiluotoon, söimme maittavan illallisen ja jäin paikalle yöksi Tarmon lähtiessä Peltsin kyyditsemänä jonkun ystävänsä luokse yöksi. Toivottavasti huomenna on parempi kuvausonni vaikka toki sain tänään ainakin korpeista toistaiseksi parhaat kuvani! Mainittakoon, että Peltsi oli kojussa pari päivää myöhemmin koko päivän ja silloin kotkapari oli saapunut ruokinnalle vasta iltahämärissä klo 16.15…
5. helmikuuta valkeni edelleen kirkkaana ja kylmänä, -26 astetta. Maittavan aamiaisen jälkeen Peltsi ja Tarmo tulivat hakemaan klo 8.30 ja suuntasimme auton uudelleen kohti Tyrnävän peltoja. Tien varressa väijyi kanahaukka ja hetkeä myöhemmin löytyi peltojen keskeltä isolepinkäinen mutta liian kaukaa kuvaamista ajatellen. Jatkoimme matkaa perjantaiselle peltopyypaikalle mutta jo kaukaa näimme pellolla istuvan vanhan naaras-kanahaukan, joka popsi maittavaa peltopyyateriaa! Kiersimme varovasti paikalle jolloin kanahaukka kupu pullollaan häipyi heti maisemista. Muut peltopyyt olivat tietysti tipotiessään – hangella vain henkensä menettäneen höyhentuppo.
Matka jatkui ja muutaman minuutin kuluttua löytyi kuusen latvasta retken toinen hiiripöllö, jota kuvasimmekin puolisen tuntia – erityisesti lennossa mutta harmiksemme pöllö pysytteli valtaosan ajasta pahasti vastavalon puolella. Napakka pakkanen pakotti eteenpäin ja käytyämme Limingan keskustassa kuvaamassa n. 10:tä paikalla ollutta turkinkyyhkyä poikkesimme vähän lämmittelemään kahvikupin ääreen Jarin kotiin. Mutta – ilma oli edelleen talvisen kirkas ja kuvauksellinen ja lähdimmekin jahtaamaan vielä uutta hiiripöllöä (retken kolmatta), joka löytyi Selkämaantien varrelta. Varsin ko-operatiivinen yksilö josta syntyi kauniita lentokuviakin sen saalistaessa myyriä valkoiselta hangelta. Lumijoen tien varren perjantainen hiiripöllö sen sijaan oli nyt piilossa mutta johan niitä jo nähtiinkin ja kuvattiin. Pistäydyimme pikaisesti Jarin metsäruokinnalla, jossa töyhtö- ja hömötiaiset tulivat melkein syliin ja sieltä jatkoimme Sannanlahden rantaan taas isolepinkäisiä hakemaan. Yksi löytyikin mutta katosi samantien metsän taakse.
Iltapäivä alkoi jo punertaa ja päätimme kerran vielä palata Tyrnävän peltopyypaikalle ja hetken odottelun jälkeen hangesta putkahtikin pää, toinen, kolmas jne – paikalla, ihan tien vieressä mukavassa auringonpunerruksessa oli taas 7 peltopyytä, joita kuvattiin ahkerasti koska nämä poseerasivat poikkeuksellisen rauhallisesti.
Aiemmin päivällä olimme sattumalta Limingan puolella huomanneet tuoreella lumella lapinpöllön saalistusjäljet – â€enkelikuvioita†lumella ja ajoimme reippaasti eteenpäin jotta ehtisimme vielä katsastaa olisiko itse pöllökin tullut esille. Ja olihan se! Lapinpöllö istui tyynenä, ja ilmeisen kylläisenä, pellon reunametsässä josta Jarin tarkka silmä sen hienosti poimi. Auringon jo laskiessa räpsimme siitä kaukaa vielä muutaman kuvan dokumentiksi ja jatkoimme syömään ja sitten samaa matkaa lentoasemalle – Tarmon ja minun lento Helsinkiin lähti 18.30. Jatkolento Turkuun oli ajallaan ja kotona olin iltakymmeneltä. Tyytyväisenä hienoon retkeen! Nyt oli Turussakin jo 18 astetta pakkasta – vähän eri keli kuin lähtiessä…
