Onnistuneen Oulun reissun jälkeen oli nyt viikonloppuna 11-12.2.2006 aika käydä vapaa-ajanpaikassani Halikon Angelniemellä – linturuokintakin kaipasi jo täydennystä. Töiden takia pääsin lähtemään vasta lauantaiaamulla ja usvan hälvettyä päivä olikin mitä upein talvipäivä. Ruokinnalle ilmestyivät heti tutut pari mustarastasta, muutama närhi, pari käpytikkaa ja lehtopöllö oli aktiivinen huudellen keskellä kirkasta talvipäivää klo 13 maissa. Käväisin Peksalan rantaniityllä, jossa kuusen latvassa patsasteli paikalla talvehtiva hiirihaukka ja kartanon luona hyöri neljä tilheä. Muuten oli vielä hiljaista…
Iltahämärissä soittelin vähän varpuspöllöatrappia mutta sain seurakseni ’vain’ kaksi lehtopöllöä huhuilemaan ja vinkumaan talon ympärille. Hämärissä ne liihottelivat aavemaisesti talon ympärillä ihmettelen varpuspöllön ääntä! Lehtopöllön huutoa kuului yöllä sisälle asti täydenkuun valossa vielä useita kertoja. Sunnuntaiaamu valkeni pilvisenä ja ajattelin ettei tänään ainakaan paljon kuvata (en siis viritellyt piilotelttaani ruokinnan lähelle) mutta päätinpä kokeilla lehtopöllön atrappia kun ovat olleet niin kiihkeällä tuulella. Harvoinpa ne kuitenkaan päivällä liikkuvat, ehkä tyypillisin yöpöllö… Mutta ei – heti laitettuani lehtopöllön huhuilemaan kaiuttimen kautta liihotti harmaa pöllö puiden välistä paikalle ja jäi killistelemään kuusen oksalle pihan reunalle. Kamera rätisemään ja ensimmäiset lehtopöllökuvani olivat (vihdoin) kortilla! Pöllö pysyi paikalla pari minuuttia ihmetellen kuka hänen reviirillään huutelee.
Hetkeä myöhemmin käväisin tutulla kierroksella kirkon luona ja havahduin ison petolinnun lentäessä kirkon pohjoispuolella – komea nuori maakotka! Kotka laskeutui nopeasti isoon mäntyyn vastarannalle enkä sitä enää poislähtiessä löytänyt uudelleen. Mukava yllätys koska viime aikoina paikalla on ollut vain 1-2 merikotkaa. Lossiuomaan oli sinisorsien seuraan ilmestynyt isokoskelo-naaras – jokohan enteilee kevättä? Turkuun tullessa satoi kevyesti lunta, kyllä tämä sittenkin on vielä ihan reipasta talvea…
