Linturetkeilyä ja lomailua Portugalin etelärannikolla

Lauantaina 24.11.2012 lähdettiin päivällä Outin kanssa ajelemaan kohti Helsingin lentokenttää, tosin matkalla pysähdyttiin pariksi tunniksi Nummelle. Lentokenttähotelliin saavuttiin illansuussa, käytiin syömässä ja mentiin ajoissa nukkumaan koska aamulla on varhainen lähtö kohti Portugalia.

Sunnuntaina 25.11.2012 Lufthansan lentomme lähti aikataulun mukaan klo 06.35 kohti Frankfurtia ja sieltä jatkolento klo 12.10 Portugalin etelärannalle, Faröhön. Perille saavuttiin klo 14.30 paikallista aikaa ja kentältä löytyi vuokra-automme, meille tuttu Nissan Qashqai. Tavarat kyytiin ja ajettiin vielä valoisaan aikaan rantatietä N-125 Taviraan (n. 35 km), jonka itäreunalta meren rannalta löytyi lomareissumme majapaikka – Forte de Sao Joao da Barra. Paikka on vanha 1600-luvulta peräisin oleva linnoitus meren äärellä, huikean hieno ja merkillinen paikka! Iltahämärissä maisteltiin valkoviiniä muurien reunalla meren puolella ja kuunneltiin yön ääniä. Rannalla huutelivat tundrakurmitsat, punajalkaviklot ja pikkukuovit, pihalla lenteli monta lepakkoa ja minervanpöllö huusi ahkerasti. Matkalla Taviraan nähtiin autosta mm. yli 100 lehmähaikaraa. Illalla kävelimme vielä Taviran rantaan syömään kunnes uni voitti matkapäivän jälkeen.

HOTELLILTAMME OLI RANTAAN MATKAA NOIN 70 METRIÄ JA RANNASSA OLI MONIPUOLISESTI LINTUJA

Maanantai 26.11.2012 valkeni pilvisenä ja ajoittain jopa tihkusateisena kuten säätiedotus olikin povannut. Puolen päivän jälkeen alkoi taivas seljetä luoteesta ja ilma viileni virinneen tuulen mukana. Pienen paikanhakemisen jälkeen Lagosissa asuva retkiseuramme, Simon Wates, ilmestyi hakemaan meitä ja aamiaisen jälkeen klo 8 lähdimme kolmisin kohti Castro Verden – Mertolan aluetta.  Kiertelimme aro- ja vuoristoaluetta koko valoisan ajan, toki käytiin pari kertaa kahvilla ja syötiin maittava lounaskin Joao Serran pikkukylässä. Lintuja nähtiin ihan leppoisasti ja joitain mukavia kuviakin syntyi. Retken eräs pääkohde oli (vihdoin..) löytää iberiankeisarikotka ja näimmekin niitä päivän aikana peräti 6 yksilöä! Kaikki olivat nuoria/esiaikuisia ja pari jopa kohtuullisella kuvausetäisyydellä. Komeita lintuja ja mukava nähdä kun Iberian niemimaalla on tullut yli 10 kertaa aiemmin jo retkeiltyä…

NUORI IBERIANKEISARIKOTKA

Muita päivän petolintuja olivat mm. 3 vuorikotkaa, nuori maakotka, käärmekotka, liitohaukka, sinisuohaukka,  ampuhaukka ja kymmenet hiirihaukat, tuulihaukat ja isohaarahaukat. Punapyitä nähtiin yli 20, hietakyyhkyjä 14, siniharakoita n. 60 ja tietysti kymmeniä harmaasirkkuja, etelänisolepinkäisiä, mustapäätaskuja, kattohaikaroita, n. 160 kurkea, sinirastas, harjalintu, pari närheä ja muutama kalliopääsky. Vähän yllättäen trappeja ei reitillemme osunut yhtään parvea. Takaisin hotellille Taviraan tultiin klo 19.15 ja käytiin hyvän retkipäivän päätteeksi syömässä vielä mm. simpukoita lähiravintolassa.

SIMONIN KANSSA TYYTYVÄISENÄ IBERIANKEISARIKOTKASALDOON
PUNAPYITÄ NÄHTIIN MONESSA PAIKASSA, TÄMÄ KUVATTU AURINGONLASKUN JÄLKEEN..

Tiistai 27.11.2012 oli aurinkoinen mutta viileä luoteistuuli puhalsi kovaa Algarven yli. Nautimme ilman kiirettä aamiaisen ja lähdimme sitten ajelemaan 125-tietä Faröseen ja sieltä lentokentän ohi Quinta de Lagoon. Paikkahan on tunnettu lintumesta, lampineen ja tarkkailukojuineen. Helpointa (ainakin Faröstä tullessa) on alueelle mennä seuraavasti: lentokentän luona olevasta liikenneympyrästä (jossa ihmispatsaita) käänny kohti rantaa (Praia), ei siis lentokentälle. Noin 300 m päästä erkanee päällystetty tie oikealle, aja vajaa 1 km ja käänny risteyksestä vasemmalle lähtevälle hiekkatielle. Aja tietä suoraan äläkä välitä yksityisaluekiellosta (ei kuulemma tarvitse noteerata, laiton kyltti) vaan jatka (aina) avoimen portin läpi hiekkatietä eteenpäin. Vasemmalla olevilla suola-altailla viihtyvät kahlaajat, oikealla mm. talvehtivat pikkukotkat. Ison suolavuoren jälkeen (vasemmalla) aja vielä n. 300 m ja parkkeeraa metsän reunaan. Kävele viereisen golfkentän reunaa kulkevaa hiekkatietä länteen n. 1 km ja tulet lammelle ja lintutornille.

PIKKUHAIKARA HUUTELEE TYYPILLISESSÄ BIOTOOPISSAAN QUINTA DE LAGOSSA

Itse olimme alueella koko päivän – toki kävimme välillä lounastamassa Praialla. Nähtiin mm. 2 pikkukotkaa, kalasääski, ruskosuohaukka, n. 100 kattohaikaraa, ainakin 4 pikkuhaikaraa, n. 10 sulttaanikanaa sekä pikku-uikkuja, harmaasorsia, liejukanoja, nokikanoja, siniharakoita ym. Kahlaajia oli matkalla parisataa (lyhyellä vilkaisulla pääosin suosirrejä ja tyllejä) ja Praialla nähtiin n. 20 pulmussirriä. Mustapääkutojia emme yrityksistä huolimatta löytäneet yhtään, ehkä ”väärä” vuodenaika tai kova tuuli tekivät tehtävänsä. Tapasimme paikalla pari saksalaisen ornipariskunnan, jotka olivat neljättä kertaa hakemassa (turhaan) mustapääkutojia. Takaisin Taviraan ajelimme 125-tietä, tulimme hotellille klo 18 aikoihin ja illallinen syötiin jo tutussa hyvässä lähiravintolassa.

PULMUSSIRRI ON HIEKKARANTOJEN YLEISIN KAHLAAJA TÄHÄN AIKAAN

Keskiviikkona 28.11.2012 tehtiin retki Euroopan laidalle eli Capo de S. Vicenteen, Sagresin kupeeseen. Aamiaisen jälkeen ajettiin kauniissa auringonpaisteessa mutta kylmän pohjoistuulen saattelemana moottoritietä länteen kohti Sagresia. Ajoaika Tavirasta perille oli melko tarkkaan 2 tuntia. Vietettiin niemenkärjessä majakalla pari tuntia kovassa tuulessa ja sitkeällä yrittämisellä löydettiin paikan talvinen ”tyyppilaji” eli alppirautiainen. Lintu oleskeli kuitenkin niin hankalissa paikoissa että kaukaa otettua dokumenttia parempaa kuvaa emme saaneet.

HEIKKO DOKUMENTTIKUVA CAPO DE S. VICENTEN ALPPIRAUTIAISESTA

Paikalla näkyi myös mm. 5 suulaa, kalasääski, muutama aterrimus-alalajin mustaleppälintu, 4 hiirihaukkaa ja 9 kattohaikaraa. Lounas käytiin syömässä Sagresissa ja palattiin vielä tunniksi majakalle ennen paluumatkaa Taviraan. Moottoritietä matka taittui joutuisasti ja yhden kahvitauon jälkeen saavuttiin perille auringon laskiessa klo 17.30. Illallinen maistui taas hyvältä vaikka kuvauspäivänä tämä olikin vähän vaisu…

OUTI LÄMPIMÄSTI PUKEUTUNEENA CAPO DE S.VICENTEN NIEMELLÄ, EUROOPAN LAIDALLA

Torstai 29.11.2012 oli lähiretkeilypäivä, jolloin keskityttiin kahlaajakuvauksiin. Sää oli ennallaan – pilvetöntä mutta navakka pohjoistuuli puhkui ja täkäläisittäin oli viileää (14 astetta). Aamiaisen jälkeen ajettiin ensin Fusetaan, kuvattiin kalasatamassa graellssii-selkälokkeja, riuttatiiroja (n. 10 yksilöä) ja mustanmerenlokkeja (9 yks) kunnes siirryttiin suola-altaiden puolelle. Altaat joihin pääsimme olivat kuitenkin täynnä vettä ja siksi kahlaajia oli vain niukasti, muutama pitkäjalka sentään. Siirryimme Pinheroon (liittymästä tietä suoraan alas rantaan) mutta sitten viime käynnin altaiden eteen on laitettu ajoesteet eli autosta kuvaaminen ei enää onnistu. Altaille toki saa kävellä ja paikalla näimme mm.  5 pikkukuovia, isokuovin, 6 tundrakurmitsaa, n. 30 suosirriä, 5 mustajalkatylliä, isohaarahaukan ym mutta lintuja oli kuitenkin vähän odotettua vähemmän.

TALVIPUKUINEN SUOSIRRI JALAT JA NOKKA LIEJUISINA

Jatkoimme kohti Taviraa ja käännyimme 125-tieltä St Luzian tielle jota ajoimme rannan suuntaisesti itään kunnes oikealla puolella tulee Medical Care Center. Sen itäpuolelta käännytään rakennuksen taakse ja jatketaan hiekkatietä kohti etelässä näkyvää  suolakaivosta (portille saakka). Suola-altaissa täällä oli melko mukavasti kahlaajia, mm. n. 60 mustapyrstökuiria, pikkusirri, mustajalkatyllejä ja kymmeniä suosirrejä. Jatkoimme sieltä Taviran vanhaan keskustaan luonaalle ja tutustumaan kaupunkiin kunnes illansuun viihdyimme hotellimme rannassa. Paikalla oli mm. 2 punakuiria, 6 tundrakurmitsaa, 5 pikkukuovia, suosirrejä, karikukkoja, 4 riuttatiiraa, sinirinta ja kuningaskalastaja. Auringonlasku oli hieno ja illallinen nautittiin tutussa lähiravintolassa taas mukavan retkipäivän päätteeksi.

TALVIPUKUISIA MUSTAPYRSTÖKUIREJA NÄHTIIN MUUTAMA KYMMENEN
TUNDRAKURMITSA ILLAN VIIMEISISSÄ VALOISSA HOTELLIMME RANNASSA

Perjantaina 30.11.2012 herättiin sateen ropinaan mutta sade loppui saman tien ja päivä oli puolipilvinen. Tuuli oli vähän heikentynyt mutta edelleen oli viileää. Aamiaisen jälkeen lähdettiin kiertelemään Castro Marimin aluetta ja löydettiin jopa uudelle opastuskeskukselle. Valtava rakennus jossa näimme hetken aikaa vain yhden ihmisen, meistä kukaan ei ollut kiinnostunut… Alueella oli jonkin verran lintuja, lähinnä sorsia, mainittavaa ehkä vain muutama pitkäjalka, tundrakurmitsa ja kymmenisen harmaahaikaraa. Jatkoimme Vila Real de S. Antonion kaakkoiskärkeen, aivan Espanjan rajan viereen. Nähtiin mm. pari mustajalkatylliä, pulmussirrejä, n. 15 riuttatiiraa ja 4 pikkutiiraa. Palasimme moottoritietä takaisin Taviraan ja ajoimme Ilha de Taviraan lounaalle merenrannalle. Aivan Ilhan tien vieressä oli hyvät altaat, joissa oli mm. 11 avosettiä, n. 15 pitkäjalkaa, mustapyrstökuiri, hieno lähes jp-kaitanokkalokki ja peräti n. 60 mustanmerenlokkia! Pääosa oli talvipukuisia ad-lintuja, jokunen nuorikin toki. Illansuuksi mentiin eiliseen tapaan kuvaamaan hotellimme rantaan, jossa nähtiin mm. 1-2 kuningaskalastajaa, 2 pikkukuovia, tundrakurmitsoja, riuttatiiroja, sinisuohaukka ja n. 15 ohilentävää mustanmerenlokkia. Illallinen nautittiin taas tutussa rantaravintolassa hotellistamme vain n. 5 min matkan päässä.

MUSTANMERENLOKKEJA OLI YLLÄTTÄVÄN PALJON, KYMMENIÄ
VIELÄ LÄHES JUHLAPUKUINEN KAITANOKKALOKKI SÄVÄYTTI KAUNEUDELLAAN

Lauantaina 1.12.2012 alkoi paluumatkamme Suomeen, jossa riehunut lumimyrsky on jo hellittänyt. Sää Algarvessa oli edelleen auringonpaisteinen mutta viileä. Aamiaisen jälkeen ajoimme moottoritien kautta Taviraan, vietimme vajaan tunnin Taviran rantadyyneillä (Praialla), palautimme auton ja tsekkasimme itsemme Lufthansan lennoille Faröstä Munchenin kautta Helsinkiin. Pienten myöhästymisten saattelemana saavuimme Hesaan klo 23.20 ja ajoimme 10-asteen pakkasessa Nummelle (jonne Outi jäi yöksi) ja itse olin Turussa klo 02.15.  Leppoisa loma- ja lintumatka! Jos olisi ollut vielä pari päivää pidempään niin olisimme ehtineet toisen kerran Castro Verde – Mertola alueelle ja lisäksi käydä Farö – Lagos välisen rannikon lintupaikat eli katsottavaa Algarven talvisella rannikolla kyllä lintuharrastajalle ja –kuvaajalle riittää ihan mukavasti!

LEHMÄHAIKAROITA ALGARVESSA RIITTÄÄ LAMPAIDENKIN KAVERIKSI
KUNINGASKALASTAJIA NÄKYI JOKUNEN PÄIVITTÄIN
CASTRO VERDE – MERTOLA ALUE ON HIENOA LINTUMAASTOA JA KAUNISTA MAISEMAA

 

Lisää kirjoituksia

Merimatka Norjan rannikkoreitillä

Perjantaina 30.8.2024 pakattiin aamulla laukkuja sekä kamera- ja kiikarijuttuja, sillä klo 11 aikoihin...

Mantereelle

Maanantaina 26.8.2024 oli pilvetöntä ja lämpöä 19 astetta. Länsilounainen tuuli oli edelleen reipasta,...

Venehommia ja flunssaa

Torstaina 22.8.2024 oli pitkään pilvistä ja kosteaa yöllisen sateen jälkeen, mutta iltapäivällä selkeni...

Orastavaa petolintumuuttoa

Maanantaina 19.8.2024 oli aurinkoista, lämpöä 19 astetta ja länsituulta 6-7 m/s. Staiji jäi...

Sirkkubongaukset jatkuvat

Torstaina 15.8.2024 oli puolipilvistä, lämpöä 21 astetta ja etelätuulta 5-9 m/s. Staijia aamulla...

Käynti Pyhämaalla

Maanantaina 12.8.2024 toimitin Swarovskin kiikarini postiin, lähtevät korjaukseen tehtaalle Itävaltaan. Puolen päivän jälkeen...