Linturetkeilyä Kap Verdellä

Keskiviikkona 13.3.2024 alkoi kauan suunniteltu lintumatka Kap Verdelle, tähtäimessä erityisesti muutama WP-alueen endeeminen laji, joita ei oikein voi muualla nähdä ja kuvata. Matkaan lähtivät lisäkseni Mikko Järvinen, Ilkka Vieno, Rauli Lumio ja Heikki Minn – kaikki tuttuja lintukavereita vuosien ajalta. Keskiviikkona iltapäivällä ajelimme meidän autolla Turusta Hesan lentoasemalle, Rauli ja Heikki mukana. Sumuisen sateinen, kostea maaliskuun sää sai ajatuksen Kap Verdestä tuntumaan entistä paremmalta. Matkalla näkyi Suomusjärvellä tien reunalla hiiripöllö, lentoasemalle tultiin klo 18 maissa ja itse yövyin tutussa Glo-hotellissa pienen iltapalan jälkeen. Iltapalakavereiksi ehtivät Mikko ja Ilkkakin autollaan Raumalta.

RETKIPORUKKAMME, TÄSSÄ JO KAP VERDEN MAISEMISSA
RETKIPORUKKAMME, TÄSSÄ JO KAP VERDEN MAISEMISSA – vas Ilkka, Mikko, Jorma, Heikki ja Rauli

Torstaina 14.3.2024 lentomme lähti klo 06.30. Olimme varanneet edullisen hinnan ja suoran lennon takia Tjäreborgin 2 viikon lomamatkan Kap Verdelle ja Sunclass-yhtiön Airbus 321A lähti ajallaan kohti etelää. Lentomatka on pitkä, Las Palmasissa oli tunnin välilasku tankkausta varten, mutta koneesta ei voinut poistua. Sal’in saarelle, Kap Verdelle saavuttiin klo 13.30 paikallista aikaa, melko tasan 10 tunnin matkan jälkeen. Sinällään lento sujui hyvin, palvelu oli hyvää ja kaikki toimi moitteetta. Sal’illa oli vastassa auringonpaiste, 25 asteen lämpö ja reipas koillispasaati, lähes 10 m/s, joka mukavasti viilensi ilmaa. Bussikuljetuksella matkattiin hotellillemme, hotelli da Luz Santa Mariassa, ja matkalla nähtiin ekat linnutkin. Majoittumisen jälkeen ehdimme tehdä vielä parin tunnin kävelyn ranta- ja avomaa-alueilla kaupungin reunalla ja päivän lintusaaliiseen kuuluivat mm. mustajalkatylli, 6 lehmähaikaraa, kalasääski, 4 alexandri-alalajin tuulihaukkaa, arokorppi sekä pikkulintuja mm. 2 kirjosiipikiurua, 14 pikkuaavikkokiurua ja n. 40 kapverdenvarpusta. Viimemainittu olikin yksi retken kohdelajeista, kaikille uusi tuttavuus. Retki käynnistyi mukavasti vaikka matkaväsyneitä oltiinkin. Illallinen syötiin hotellilla ja uni maittoi.

KAPVERDENVARPUNEN ON YLEINEN KÄYMILLÄMME SAARILLA
KAPVERDENVARPUNEN ON YLEINEN KÄYMILLÄMME SAARILLA

Perjantaina 15.3.2024 aurinko paistoi, koillistuuli puhalsi 9-10 m/s ja lämpöä oli 25 astetta. Aamiaisen jälkeen hypättiin taksiin ja lähdettiin saaren lintupaikoille, matkalla poimittiin oppaaksemme Sal’in lintuguru Uwe Thom. Kierreltiin koko aamupäivä ns. ”brackish water area”lla, lähellä vedenpuhdistamoa ja pumppaamoa. Käveltiin takaisin kaupunkiin ja hotellille. Pienen siestan jälkeen lähdettiin vielä iltapäiväksi Santa Marian hautausmaan lähistölle aavikkojuoksijoita hakemaan, eikä ollut sekään turha reissu. Illallinen ja iltahuuto pidettiin taas hotellilla. Päivän lintusaalis oli odotettua monipuolisempi, etenkin kahlaajat yllättivät positiivisesti. Nähtiin mm. 2 jouhisorsaa (pari ollut koko talven paikalla), 7 viiriäistä, 4 silkkihaikaraa, 30 lehmähaikaraa, tumma riuttahaikara, 6 harmaahaikaraa, 4 pronssi-iibistä, kalasääski, 7 tuulihaukkaa ja 5 arokorppia.

RIUTTAHAIRAROITA NÄHTIIN MONESSA PAIKASSA
RIUTTAHAIKAROITA NÄHTIIN MONESSA PAIKASSA

Kahlaajia havaittiin 31 pitkäjalkaa, 2 tundrakurmitsaa, 10 tylliä, 160 mustajalkatylliä, 5 pikkukuovia, 4 rantasipiä, 24 liroa, valkoviklo, 70 karikukkoa, 5 suokukkoa, kuovisirri, 6 suosirriä, 140 pulmussirriä, 3 pikkusirriä ja 3 aavikkojuoksijaa. Päivän megalaji oli kuitenkin preeriakahlaaja, joka nähtiin ensin lyhyesti maassa, sitten lennossa, mutta lintu pian katosi. Sekä Uwe että Ilkka ehtivät saada kelvolliset kuvat ja lajidokumentit olivat näin olemassa. Uwe palasi alueelle iltapäivällä ja löysi linnun uudelleen ja sai lisää kuviakin tästä koko Kap Verdelle uudesta lajista. Samalla preeriakahlaaja oli minullekin uusi laji, muut olivat sen aiemmin WP:llä nähneet ja/tai bonganneet (Suomessakin kerran). Hieno yllätys ja kova alku matkalle! Päivän muita havaintoja olivat vielä ruostepääsky sekä pikkulintuja mm. 5 kirjosiipikiurua, 20 pikkuaavikkokiurua, 16 saharanvarpuskiurua, 3 pikkupensaskerttua, 40 pensasvarpusta ja taas paljon kapverdenvarpusia kaupunkialueella.

ILKAN OTTAMA MAINIO LENTOKUVA PREERIAKAHLAAJASTA SAL'ILLA
ILKAN OTTAMA MAINIO LENTOKUVA PREERIAKAHLAAJASTA SAL’ILLA

Lauantaina 16.3.2024 vaihdoimme matkasuunnitelmamme mukaan saarta. Aamiaisen jälkeen pakattiin tavarat ja lähdettiin kahdella taksilla Salin lentoasemalle. BestFlyn lento Salilta Sao Vicenten kautta Santiagon Praialle oli kuitenkin myöhässä runsaan tunnin kunnes päästiin lähtemään Sao Vicentelle, jossa oli välilasku. Koneesta ulos ja myöhemmin taas sisään, koska sama kone jatkoi Praialle. Perille saavuttiin klo 14.10 ja lentoasemalla olivat vastassa oppaamme Andriu sekä autonkuljettaja Zezito. Ensin käytiin vähän syömässä välipalaa ja eka kohteemme tällä saarella oli lentokentän eteläpään kohdalla oleva kalliojyrkänne, jossa pesii suomutropiikkilintuja. Nyt oli näkyvissä 16 yksilöä, välillä hienosti kuvattavissa.

SUOMUTROPIIKKILINNUT OVAT UPEIMPIA MERILINTUJA
SUOMUTROPIIKKILINNUT OVAT UPEIMPIA MERILINTUJA

Ohi lensi myös retkemme ensimmäinen kapverdenkiitäjä. Jatkettiin matkaa sisämaahan ja pysähdyttiin pariksi tunniksi Sao Domingoon, Milho Brancon kylän reunalle, jossa on tänä vuonna pesinyt endeeminen bournei-alalajin ruskohaikara. Haikaroita ei kuitenkaan löytynyt, ilmeisesti poikaset olivat jo lentokykyisiä ja olivat jättäneet paikan. Milho Brancosta löysimme kuitenkin ekat 3 helmikanaa sekä ensimmäiset harmaapääkalastajat – taas kaksi uutta WP-tuttavuutta.

HARMAAPÄÄKALASTAJA ON KAP VERDEN KANSALLISLINTU
HARMAAPÄÄKALASTAJA ON KAP VERDEN KANSALLISLINTU

Illansuussa jatkettiin kohti majapaikkaamme, Pedra Badejon rantakaupunkia, ja saapuessamme kaupungin reunalle tien läheltä ponnahti lentoon ruskohaikara ssp bournei, löytyihän sekin! Joku lentokuvakin saatiin, tosin vähän etäältä. Majoituttiin rannalle, hotel Faluchoon. Illallista nautittiin hotellin tunnelmallisessa rantaravintolassa, jossa lauantai-iltaa viihdytti paikallinen naisryhmä rytmisellä afromusiikilla, jossa oli paljon kariabialaista tunnelmaa mukana. Päivän lintuhavaintoja olivat edellä mainittujen lisäksi mm. 5 kapverdenkiitäjää, 40 lehmähaikaraa, 6 tuulihaukkaa, 6 harmaapääkalastajaa, kuningaskalastaja, 3 arokorppia, 5 pikkuaavikkokiurua, 2 pikkupensaskerttua, 5 vahanokkaa ja n. 20 kapverdenvarpusta.

TÄLLAISILLA POTKURIKONEILLA LIIKUTAAN SAARILTA TOISILLE - SILLOIN KUN SAATUVAT LENTÄMÄÄN...
TÄLLAISILLA POTKURIKONEILLA LIIKUTAAN SAARILTA TOISILLE – SILLOIN KUN SATTUVAT LENTÄMÄÄN…

Sunnuntaina 17.3.2024 sää oli edelleen aurinkoinen, vähän poutapilviä ja lämpöä 25 astetta. Koillistuuli jatkui, aamulla ja illalla melko heikkoa ja päivällä reipasta. Aamiaisen jälkeen lähdettiin majapaikkamme eteläpuolella olevalle rantakosteikolle, jossa koluttiin toista tuntia, kunnes matka jatkui sisämaan vuoristoalueelle. Mutkaisten teiden myötä ajettiin Picosvuorten kupeeseen Barragem de Favetan padolle, jossa viihdyttiin varsin pitkään. Pienen päiväpalan jälkeen jatkettiin Botanical Gardens’in näköalapaikalle, miradorille, ja sieltä myöhemmin yhden kuivuneen padon kautta takaisin hotelliin. Illallinen ja iltahuuto olivat taas hotellin rantaravintolassa. Hyvä lintupäivä tämäkin oli, nähtiin mm. 19 kapverdenkiitäjää (eniten eka padolla), 2 liejukanaa, pitkäjalka, tundrakurmitsa, tylli, 7 mustajalkatylliä, 2 pikkukuovia, 4 rantasipiä, valkoviklo, 11 karikukkoa ja 14 pulmussirriä.

KAPVERDENKIITÄJÄ EI OLLUT MITENKÄÄN RUNSAS
KAPVERDENKIITÄJÄ EI OLLUT MITENKÄÄN RUNSAS

Haikaroita nähtiin ad yöhaikara, 7 silkkihaikaraa, rääkkähaikara, 4 lehmähaikaraa, 2 harmaahaikaraa, 2 kapustahaikaraa, 10 pronssi-iibistä ja parhaana 2kv bournei-alalajin ruskohaikara Botanical Gardens’in tuntumassa. Päivän muita havaintoja olivat mm. 28 harmaapääkalastajaa, 17 tuulihaukkaa, 3 arokorppia ja pikkulintuja mm. 12 mustapääkerttua, 8 pikkupensaskerttua, 70 vahanokkaa, 50 pensasvarpusta ja kymmeniä kapverdenvarpusia. Botanical Gardens’in tuntumasta löytyi myös kapverdenkerttunen, joka lymyili isossa pensaassa eikä yrityksistä huolimatta antautunut kuvattavaksi vaikka kiikareilla laji varmistuikin. No, yritetään löytää vielä uusi yksilö tästä harvinaisesta WP-lajista.

ALEXANDRI-ALALAJIN TUULIHAUKKA OLI YLÄPERÄSTÄÄN VARSIN VAALEA, MUUTEN AIKA TUTUN NÄKÖINEN
ALEXANDRI-ALALAJIN TUULIHAUKKA OLI YLÄPERÄSTÄÄN VARSIN VAALEA, MUUTEN AIKA TUTUN NÄKÖINEN

Maanantaina 18.3.2024 oli vaihteeksi vähän pilviäkin, mutta lämpöä 24 astetta ja reipasta, runsaan 10 m/s koillistuulta. Oppaamme Andriu ja autonkuljettajamme veivät meidät ensin eilisestä tutulle Botanical Gardenin miradorille, josko nyt onnistuisi nähdä paikallinen hiirihaukkalaji. Ja onnistuihan se! Kaksi kapverdenhiiirihaukkaa, ns. bannermania,  kisaili keskenään ja jonkinmoiset dokumenttikuvatkin saatiin. Paikalla oli nyt 2 kapverdenkerttusta ja niistäkin onnistuimme nyt saamaan kelpo kuvat. Lisäksi löytyi 6 helmikanaa ja niitä osuikin tämän päivän kierrokselle yllättävästi peräti 60 yksilöä (5a).

HELMIKANOJA OLI YLLÄTTÄVÄN RUNSAASTI SANTIAGOLLA
HELMIKANOJA OLI YLLÄTTÄVÄN RUNSAASTI SANTIAGOLLA

Jatkettiin matkaa kohti saaren pohjoisosia ja pidempi pysähdys tehtiin Tarrafalin kaupungissa, jossa käytiin vedenpuhdistamon altailla ja venesatamassa.  Täältä jatkettiin saaren itärannalle, jossa tehtiin pysähdykset Porto Formosassa ja Barregem de Principalin tekoaltaalla ennen paluuta hotellille. Päivän aikana nähtiin aiemmin mainittujen lisäksi myös 14 kapverdenkiitäjää, 15 liejukanaa, 55 pitkäjalkaa, 3 tylliä, mustajalkatylli, 2 pikkukuovia, taivaanvuohi, 6 rantasipiä, 2 liroa, 3 valkovikloa, 18 karikukkoa ja 3 pulmussirriä. Tarrafalin altailla oleskeli hienosti ad tp valkosiipitiira ja venesatamaan näkyi 3 suomutropiikkilintua. Haikaroita nähtiin lehmähaikaroiden lisäksi 11 silkkihaikaraa sekä 2 bourneiruskohaikaraa, ad ja juv, Principalin altaalla. Muita lajeja tänään olivat mm. 30 tuulihaukkaa, 22 harmaapääkalastajaa, 4 arokorppia, 10 pikkupensaskerttua, 16 vahanokkaa ja paljon kapverdenvarpusia. Pari E-kat myskisorsaa uiskenteli Principalin altaalla. Illalla klo 19.30 alkaen tehtiin vielä Pedra Bajedon lähikylään retki tornipöllöä (ssp detorta) tavoittelemaan ja tulos oli yksi nopea näkö- ja yksi kuulohavainto. Illallinen syötiinkin rantaravintolassamme tavanomaista myöhempään, mutta olipa taas mainio retkipäivä!

KAPVERDENKERTTUNEN OLI YKSI RETKEN TAVOITELAJI
KAPVERDENKERTTUNEN OLI YKSI RETKEN TAVOITELAJI

Tiistaina 19.3.2024 sää oli edellispäivien kaltainen, vähän pilviä ja paljon aurinkoa, lämpöä 25 astetta ja koillispasaati 9 m/s. Vuorilla oli vähän utuista. Aloitettiin ajelemalla aamiaisen jälkeen rannikkoa vähän etelään, Alcahada Baleijaan, jossa nähtiin sekä kahlaajia että kuivan maan arolintuja. Sieltä ajettiin Pedra Bajedon kautta Barragem de Flamengosin patojärvelle, välillä käytiin nauttimassa kylmät juomat ja syötiin vähän suolaista. Patojärvellä oli hienosti lintuja, etenkin haikaroita, ja taas paukkuivat kaikilla WP-pinnat. Ennen hotellille paluuta käytiin vielä Barragem de Figueira Gordagelissa, mutta alue oli kuiva ja linnut puuttuivat. Päivän saldoa olivat mm. peräti 69 helmikanaa, kapverdenkiitäjä, 17 liejukanaa, 17 pitkäjalkaa, tundrakurmitsa, 3 tylliä, 8 mustajalkatylliä, 3 pikkukuovia, isokuovi, 2 punakuiria, rantasipi, 3 valkovikloa, 11 karikukkoa, 3 pulmussirriä ja 2 aavikkojuoksijaa. Tämä oli taas haikarapäivä – nähtiin 10 silkkihaikaraa, rääkkähaikara, kymmeniä lehmähaikaroita, harmaahaikara, 10 pronssi-iibistä, 4 kapustahaikaraa, 3 jalohaikaraa ja 2 pikkujalohaikaraa hienosti Flamengosin patojärvellä. Uusi WP-laji kaikille, itse olin pikkujalohaikaran nähnyt ja kuvannut aiemmin Omanissa.

FLAMENGOSIN PATOJÄRVELLÄ SAIN SAMAAN KUVAAN JALOHAIKARAN (vas), PIKKUJALOHAIKARAN JA SILKKIHAIKARAN
FLAMENGOSIN PATOJÄRVELLÄ SAIN SAMAAN KUVAAN JALOHAIKARAN (vas), PIKKUJALOHAIKARAN JA SILKKIHAIKARAN

Päivän muita havaintoja olivat mm. 30 tuulihaukkaa, 20 harmaapääkalastajaa, 3 kirjosiipikiurua, 2 pikkuaavikkokiurua, 45 saharanvarpuskiurua ja 50 vahanokkaa. Illalla käytiin uudelleen tornipöllömestoilla ja nyt onnisti hienosti – kaikki näkivät detortatornipöllön taskulamppujen valossa ison puun oksalla, saaliinsa kera. Kameran mukaan ottanut Ilkka sai tornipöllöstä hyvän dokumenttikuvankin. Illallinen nautittiin totutusti hotellin rantaravintolassa.

KAPVERDELÄINEN TORNIPÖLLÖ. Kuva: Ilkka Vieno
KAPVERDELÄINEN TORNIPÖLLÖ. Kuva: Ilkka Vieno

Keskiviikkona 20.3.2024 oli aika lähteä Pedra Badejon majapaikastamme eteenpäin. Sää oli tänäänkin jo tutuksi tullut – aurinkoa, muutama pilvenhattara, koillistuulta ja +27 astetta. Aamiaisen jälkeen pakattiin tavarat ja lähdettiin Andriun ja autonkuljettajan kanssa vielä retkelle, nyt Santiagon eteläosaan. Ajettiin ensin viemään laukut ja kassit Hotelli Cesariaan Praialla, sitten jatkettiin Praian majakalle ja ympäröiville kivikkoisille rannoille. Merimuuttoa ei ollut, mutta kahlaajia löytyi. Käväistiin vielä keskustan shoppingcenterin viereisessä puistossa ja Caiadan altailla. Nähtiin mm. 5 kapverdenkiitäjää, pitkäjalka, 7 tundrakurmitsaa, 4 tylliä, 8 pikkukuovia, 2 rantasipiä, metsäviklo, 2 valkovikloa, 36 karikukkoa ja 29 pulmussirriä. Muita havaintoja olivat retken ekat 2 ruskosuulaa, 5 silkkihaikaraa, 50 lehmähaikaraa, 25 harmaapääkalastajaa, 3 tuulihaukkaa, 6 arokorppia ja pikkulinnuista kapverdenkerttunen puistossa, 2 pikkupensaskerttua ja 10 vahanokkaa. Todella hyvä ja mukava oppaamme Andriu ja autonkuljettajamme Zezito jättivät meidät hotellille, kaikki tyytyväisinä yhteisiin retkiin. Päivällä saimme tiedon, että huominen BestFlyn lentomme Sao Nicolaulle on peruttu. Ajettiin lentokentälle asiaa selvittämään, mutta hankalaa on. Yritämme aamulla päästä lennolla Sal’ille ja sieltä jatkolla läntisempiin saariin, katsotaan mihin päädymme. Illallinen syötiin hotellimme kattoravintolassa.

ERINOMAINEN OPPAAMME ANDRIU MIKON SEURASSA SANTIAGOLLA - ANDRIULLA VANHA KLASSIKKOKAUKOPUTKI
ERINOMAINEN OPPAAMME ANDRIU SANTIAGOLLA MIKON SEURASSA – ANDRIULLA VANHA KLASSIKKOKAUKOPUTKI

Torstaina 21.3.2024 menimme aamulla klo 05.30 toiveikkaina lentoasemalle, mutta pian lässähti – klo 07.05 BestFlyn lentomme Salille ja sieltä edelleen Sao Nicolaulle oli molemmat peruttu. Ennakkotietoa ei tullut eikä syytä kerrottu. Lentoasemalla kului aikaa 5 tuntia ennen kuin saatiin BestFly varaamaan ja toivottavasti maksamaan meille toisen yhtiön (TICV) huominen lento Sao Nicolaulle. Saapa nähdä onnistuuko se. Lentoyhtiö maksaa meille peruutusten takia ylimääräisen yön täällä Praiassa ja puolen päivän aikoihin meidät kuskattiinkin Hotel Vistaan. Tästä tuli ei-lintupäivä ja iltapäivällä syötiin ns. pitkä lounas merenrannalla ravintolassa maisemista sentään nauttien. Illallinen nautittiin yhdessä hotellin lähiravintolassa. Matkalla ravintolaan talojen seinustalle, ilmalämpöpumpun päälle, pysähtyi hetkeksi tornipöllö, joka jatkoi saman tien talojen taakse. Päivän paras havainto.

MUSTAJALKATYLLI OLI SAARTEN YLEISIMPIÄ KAHLAAJIA
MUSTAJALKATYLLI OLI SAARTEN YLEISIMPIÄ KAHLAAJIA

Perjantaina 22.3.2024 aamiaisen jälkeen meillä piti olla BestFlyn kuljetus lentokentälle, mutta eipä kuulunut autoa. Tilattiin itse taksit ja hurautettiin lentokentälle, jossa erilaisten selvitysten ja järjestelyjen parissa kului taas yli 4 tuntia ennen kuin vihdoin päästiin Sao Nicolaulle lähtevään TICV:n koneeseen, BestFly ei lentänyt tänäänkään. Lento kesti hieman runsaat puoli tuntia ja lentokentällä odotti jo Toi Darmando, jonka kyydissä pääsimme apartamentos-tyyliseen majapaikkaamme Tarrafaliin. Toi on monitoimimies, matkailuyrittäjä, joka järjesti meillekin sisäisten lentojen lentoliput, kuljetukset, majoituksen ja huomisen meriretken. Tarrafalissa kuljettiin vähän rannalla ja nähtiin mm. 9 kapverdenkiitäjää, 8 karikukkoa, pulmussirri, 8 silkkihaikaraa, 12 riuttahaikaraa (joista 1 tumma), kalasääski, tuulihaukka, 8 arokorppia ja sataman yllä pyörähtänyt madens-alalajin muuttohaukka. Nyt on taidettu tällä reissulla nähdä jo kaikki Kap Verden endeemiset alalajitkin kun perekin tuli! Sataman edustalla kalastusaluksen ympärillä pyöri ainakin 27 kapverdenliitäjää (uusi laji kaikille) sekä 6 ruskosuulaa.

MADENS-MUUTTOHAUKASTA SAATIIN VAIN SILUETTIKUVA
MADENS-MUUTTOHAUKASTA SAATIIN VAIN SILUETTIKUVA
RASOLLE MATKATTIIN KATAMARAANILLA, JOKA KÄYTTÄYTYI ERINOMAISESTI KOVASSAKIN ATLANTIN AALLOKOSSA
RASOLLE MATKATTIIN KATAMARAANILLA, JOKA KÄYTTÄYTYI ERINOMAISESTI KOVASSAKIN ATLANTIN AALLOKOSSA

Lauantaina 23.3. 2024 oli vuorossa odotettu meriretki. Syötiin mainio aamiainen ja klo 09 tuli Thomas Kiss meitä hakemaan katamaraanillaan kuuluisalle Rason lintusaarelle. Sää oli aurinkoinen, lämpöä 25 astetta ja koillistuulta n. 10 m/s. Ajettiin suojaisaa Sao Nicolaun lounaisrantaa, kunnes avomeriosuudella saatiin jo kunnon aallokkoakin. Merellä oli runsaasti kapverdenliitäjiä, yhteensä n. 150 yksilöä, ja lisäksi nähtiin nopeasti ohi viilettänyt kapverdenkääpiöliitäjä. Matkalla Rasolle nähtiin 2 tropiikkilintua, jotka kuvattiin Ilkan toimesta ja toinen oli ”tavallinen” suomutropiikkilintu, mutta toinen ilmeni kuvista ad pikkutropiikkilinnuksi! Tämä laji on vasta äskettäin osoittautunut kotoutuneen Kap Verdelle, pesälöytö on vastikään tehty Ciman saarelta. Olipa yllätys vaikka toki tiesimme, että erinomaisella onnella laji olisi nähtävissä.

ILKAN AHKERUUS PALKITTIIN TÄLLÄKIN KUVALLA, JOSSA KELTAINEN NOKKA, AIKUISEN LINNUN PITKÄT PYRSTÖJOUHET JA SUOMUTTOMUUS SOPIVAT PIKKUTROPIIKKILINNULLE. LISÄKUVA UUSIMMAT-KANSIOSSA.
ILKAN AHKERUUS PALKITTIIN TÄLLÄKIN KUVALLA, JOSSA KELTAINEN NOKKA, AIKUISEN LINNUN PITKÄT PYRSTÖJOUHET JA SUOMUTTOMUUS SOPIVAT PIKKUTROPIIKKILINNULLE. LISÄKUVA UUSIMMAT-KANSIOSSA.

Rasolle saavuttiin n. klo 11.20, runsaan 2 tunnin venematkan jälkeen. Maihin ei noustu vaan kaikki havainnot tehtiin hiljalleen ajettaessa tai ankkurissa olevasta veneestämme. Rasolla näimme mm. 40 suomutropiikkilintua, kaikkiaan n. 150 ruskosuulaa (monilla jo poikaset) sekä 4 ad punajalkasuulaa. Viimemainittu lajihan on alkanut vasta jokunen vuosi sitten pienissä määrin pesiä Kap Verdellä, erityisesti Rasolla.

PUNAJALKASUULA ON TÄTÄ NYKYÄ VUOSITTAINEN PESIMÄLAJI RASOLLA
PUNAJALKASUULA ON TÄTÄ NYKYÄ VUOSITTAINEN PESIMÄLAJI RASOLLA

Nähtiin myös 2 pikkukuovia, isokuovi, 9 karikukkoa, kalasääski, tuulihaukka, 2 arokorppia sekä silkkihaikara, 6 lehmähaikaraa ja pikkulinnuista 60 kapverdenvarpusta ja kaikkiaan 7 rasonkiurua. Rasonkiurun näkemistä odottelimme roikkuen ankkuriköysissä saaren länsirannalla ja odotus palkittiin parin tunnin odottelun jälkeen kun kaksi yksilöä tuli jonkinlaiselle kuvausetäisyydelle rantaan varpusten joukkoon. Muut rasonkiurut lennähtivät pariin otteseen kiinnittymispaikan yläpuolen kuivassa kasvustossa. Rasonkiuruhan on erittäin uhanalainen laji, jonka koko maailmanpopulaatio elää Rason saarella ja on muualta vuosien aikana kokonaan hävinnyt. Kanta on muutama sata paria, mutta on laskusuunnassa mm. elinympäristön kuivumisen ja Kap Verdellä elävien ja lisääntyvien jättiliskojen takia. Liskot syövät rasonkiurujen munia ja poikasia, kuten myös tuulihaukat ja korpit, joita mekin Rasolla näimme.

ANKKUROIDUSTA VENEESTÄMME SAIN JONKINMOISEN KUVAN RANNALLA KÄYNEESTÄ RASONKIURUSTA
ANKKUROIDUSTA VENEESTÄMME SAIN JONKINMOISEN KUVAN RANNALLA KÄYNEESTÄ RASONKIURUSTA

Paluumatka sujui aika navakassa sivuvastaisessa aallokossa, chumia välillä mereen ja kapverdenliitäjiä riitti. Kippari samalla kalasti muutaman näyttävän vonkaleen saaliikseen. Rantauduttiin Tarrafaliin klo 19 ja hyvin ansaittu illallinen nautittiin tyytyväisinä majapaikkamme viereisessä ravintolassa, kuten eilenkin.

Sunnuntaina 24.3.2024 aamiaisen jälkeen Toi kuljetti meidät staijille Punta Barrellin majakalle. Sää oli edelleen aurinkoinen, koillistuulta 8 m/s ja lämpöä 25 astetta. Staijattiin n. 3 tuntia, jonka jälkeen Toi haki meidät, käytiin kahvilla Tarrafalissa ja lähdettiin edelleen Toin kyydissä saaren pohjoisrannalle, Estancia Bras’in kylään. Siellä löydettiin rannasta erinomainen staijipaikka ja jatkettiin päivän merilintustaijia vielä hieman vajaa 2 tuntia. Iltapäivällä ajettiin takaisin Tarrafaliin, huilattiin hetki ja mentiin syömään tuttuun ravintolaan. Havaittiin tänään mm. 2 kapverdenkiitäjää, Tarrafalissa aamulla pyörinyt alppikiitäjä, pikkukuovi, 2 rantasipiä, 9 karikukkoa ja 8 pulmussirriä. Merimuutolla Barrellilla nähtiin mm. 3 suomutropiikkilintua, 215 kapverdenliitäjää ja retken ekat 4 kapverdenviistäjää, Estanciassa havaittiin vielä vilkkaampaa meriliikennettä: 7 kapverdenviistäjää, 1400 kapverdenliitäjää ja 6 ruskosuulaa. Päivän muita havaintoja ovat mm. silkkihaikara, 20 riuttahaikara, 3 kalasääskeä, 15 tuulihaukkaa, 4 arokorppia, 8 pikkuaavikkokiurua ja n. 130 kapverdenvarpusta.

KAPVERDENLIITÄJIÄ NÄHTIIN MUUTAMA SATA YKSILÖÄ
KAPVERDENLIITÄJIÄ NÄHTIIN MUUTAMA SATA YKSILÖÄ

Maanantaina 25.3.2024 oli matkapäivä. Koska jälleen BestFlyn lentomme Sao Nicolaulta Praian kautta Salille on peruttu, ainoa mahdollisuutemme päästä takaisin Salille ennen Suomeen lähtöä oli matkustaa tänään laivalla Sao Nicolaulta Salille. Laiva, nimeltään m/s Dona Tututa, lähti tunnin myöhässä klo 16 ja matka Salille kesti n. 8 tuntia, hinta 50e per henkilö. Aamiaisen jälkeen tehtiin ensin Tarrafalissa merenrantakomppaus, sitten pakattiin tavarat ja odotettiin laivan tuloa. Laivamatkalla n. 3 tuntia meristaijia, sitten pimeän tultua pysyteltiin laivan keinuvissa sisätiloissa, väkeä oli aika paljon. Huonovointisuuttakin merenkäynnin takia, mutta ei meidän porukassa. Laivalta ei saanut syötävää, vain pieni varasto juomia. Päivän havaintoja olivat mm. tylli, 21 karikukkoa, 6 pulmussirriä, 4 ruskosuulaa, 2 silkkihaikaraa, 29 riuttahaikaraa (edelleen yksi tumma), kalasääski, arokorppi, mustapääkerttu ja Tarrafalin venesatamassa pyörinyt tp ruusutiira. Laivan kansistaijaus tuotti suomutropiikkilinnun, 165 kapverdenliitäjää, 2 kapverdenviistäjää ja yhden kapverdenkääpiöliitäjän. Sal’in satamaan saavuttiin klo 24 aikaan ja kahdella taksilla (á20e) porhallettiin jo alkumatkasta tuttuun da Luz hotelliin, jossa aiemmat huoneemme odottivat meitä. Sitten vaan yöunia.

RIUTTAHAIKAROITA OLI RUNSAASTI TARRAFALIN SATAMASSA, VARJOSTAJAHAIKARAA EI TÄLLÄ KERTAA LÖYTYNYT
RIUTTAHAIKAROITA OLI RUNSAASTI TARRAFALIN SATAMASSA, VARJOSTAJAHAIKARAA EI TÄLLÄ KERTAA LÖYTYNYT

Tiistaina 26.3.2024 oli vähän pilviäkin ja aika vahvaa (11 m/s) koillistuulta, lämpöä 24 astetta. Retkeiltiin jo ”tutuilla” Salin puhdistamon ympäristön lintualueilla koko aamupäivä (tavattiin Uwekin) ja iltapäivällä oli käynti Santa Marian länsiosassa. Havaittiin mm. 2 viiriäistä, 55 pitkäjalkaa, 2 tundrakurmitsaa, 6 tylliä, 151 mustajalkatylliä, 3 pikkukuovia, 4 rantasipiä, 7 liroa, mustaviklo, 2 valkovikloa, 57 karikukkoa, 4 kuovisirriä, 13 suosirriä, 17 pikkusirriä, 121 pulmussirriä, 2 silkkihaikaraa, 23 lehmähaikaraa, 3 harmaahaikaraa ja 4 pronssi-iibistä. Lisäksi nähtiin bannermanikapverdenhiirihaukka, 3 alexandri-tuulihaukkaa, arokorppi ja pikkulinnuista mm. 2 kirjosiipikiurua, 4 pikkupensaskerttua, mustapääkerttu ja paljon kapverdenvarpusia. Käväisin tänään myös Santa Marian vilkkaalla hiekkarannalla ja päälaiturilla katsastamassa paikallista eloisaa elämänmenoa. Illallinen nautittiin taas hotellilla, tällä kertaa kuohujuoman kera.

KIRJOSIIPIKIURU ON VARSIN HELPPO LÖYTÄÄ SALILTA
KIRJOSIIPIKIURU ON VARSIN HELPPO LÖYTÄÄ SALILTA

Keskiviikkona 27.3.2024 oli jälleen aurinkoista ja lämmintä, koillistuuli ylin 10 m/s. Aamiaisen jälkeen lähdimme 6 tunnin saarikierrokselle paikallisen taksikuskin kyydissä, toiveidemme mukaisiin kohteisiin. Kuuden tunnin kierros maksoi koko porukalta yhteensä 150e. Aloitimme Serra Negran rannalta, jossa näimme mm. 13 suomutropiikkilintua ja jatkoimme reitillä Palmeiran satama – Pedra Lume – Saltplans – Shark Bay ja takaisin Santa Mariaan. Tänään nähtiin mm. 5 tundrakurmitsaa, 21 tylliä, pikkutylli, 40 mustajalkatylliä, 4 pikkukuovia, 2 valkovikloa, 12 karikukkoa, 45 pulmussirriä, 3 suosirriä ja 7 pikkusirriä. Lisäksi nähtiin 2 etelänharmaalokkia (koko retken ekat lokit!), 6 silkkihaikaraa, tumma riuttahaikara, 13 lehmähaikaraa, 14 harmaahaikaraa, 2 kalasääskeä, 2 tuulihaukkaa, 3 arokorppia, 2 kirjosiipikiurua ja 4 pikkuaavikkokiurua. Illallinen maistui taas hotellin ravintolassa.

KALASÄÄSKI OLI LIKIMAIN PÄIVITTÄINEN LAJI
KALASÄÄSKI OLI LIKIMAIN PÄIVITTÄINEN LAJI

Torstaina 28.3.2024 oli aika palata Suomeen. Ennen lähtöä teimme vielä parin tunnin retken vesilaitoksen ympäristöön ja näimme mm. tundrakurmitsan, 15 pitkäjalkaa, tyllin, 10 mustajalkatylliä, 3 pikkukuovia, 2 rantasipiä, 4 liroa, 25 karikukkoa ja 40 pulmussirriä. Muita olivat mm. 2 silkkihaikaraa, 25 lehmähaikaraa, 3 harmaahaikaraa, 3 pronssi-iibistä, 2 tuulihaukkaa, 3 arokorppia, 2 kirjosiipikiurua, 5 pikkuaavikkokiurua, 12 saharanvarpuskiurua ja 6 pikkupensaskerttua. Pensas- ja kapverdenvarpusia oli runsaasti. Yritettiin vielä löytää alueella talvella nähtyä pikkuliejukanaa, joka on ollut lähes 2 kk kateissa. Ei löytynyt nytkään, mutta tanskalainen Jim Christensen oli kuitenkin vain pari päivää sitten nähnyt paikalla pikaisesti liejukanalajin eli ehkä pikkuliejukana on sittenkin vielä alueella.

SAHARANVARPUSKIURUJA NÄIMME SEKÄ SALILLA ETTÄ SAO NICOLAULLA
SAHARANVARPUSKIURUJA NÄIMME SEKÄ SALILLA ETTÄ SAO NICOLAULLA

Kuljetus hotelliltamme lentokentälle oli puolen päivän aikaan ja lentomme Helsinkiin lähti lähes 3 tuntia myöhässä klo 17.45. Matkalla oli taas välilasku ja tankkaus Gran Canarialla. Hesan-Vantaan lentoasemalle saavuttiin pitkäperjantain (29.3.) puolella vasta klo 06.15 Suomen aikaa. Lentokentältä ajoin aamulla Nummelle Outin kotitalolle, jossa Outi jo odotteli aamukahvin kanssa. Pieni kierros päivällä lähipelloilla tuotti n. 60 metsähanhea ja 14 laulujoutsenta, Suomessa kevät on edistynyt. Illansuussa jatkoin Turkuun, hieno lintumatka umpeutui..

Epilogi

Kap Verden saaret ovat maantieteellisesti Afrikkaa, mutta eläin-, eliö- ja kasvitieteellisesti ne luetaan WP (Western Palearctic) -alueeseen. Tästä syystä alue kiinnostaa myös WP-bongareita, joihin mekin enemmän tai vähemmän kukin kuulumme. Itselleni tärkeämpiä ovat olleet WP:llä kuvaamani lajit kuin itse lajimäärä. Kap Verdellä erityisen kiinnostavia ovat useat endeemiset lintulajit. Pitkän suunnittelun jälkeen saatiin tämä matka aikaiseksi ja matka onnistuikin mainiosti. Helpoin tapa mennä Kap Verdelle on matkustaa lomalennoilla, joita tätä nykyä tehdään vain Sal’in saarelle. Toinen vaihtoehto on reittilennoilla Lissabonin kautta, jolloin voi mennä suoraan vaikka Santiagon saarelle. Endeemien lajien kannalta Santiago ja Sao Nicolausta tehtävä meriretki ovat keskeisen tärkeitä. Niinpä nämä sisältyivät meidänkin matkaohjelmaan. Olisimme halunneet käydä myös Sao Vicentellä ja Santo Antaolla, mutta aikataulu ja kulkuyhteydet (= niiden vähyys) estivät nämä 2 viikon reissulla.

Liikkuminen saarten välillä osoittautui hankalaksi. Etukäteen varasimme Toi Darmandon avustuksella BestFly-lentoyhtiön lennot väleille Sal-Santiago, Santiago-Sao Nicolau ja Sao Nicolau-Sal, kaikissa yksi välilasku. Näistä varatuista ja etukäteen maksetuista lennoista loppujen lopuksi toteutui vain ensimmäinen, kaikki muut peruttiin. Sao Nicolaulle pääsimme valtiollisen lentoyhtiön (TICV) koneella ja pois Sao Nicolaulta ainoastaan laivalla (joka sekin käy siellä vain kerran viikossa). BestFlyn toiminta (=toimimattomuus) aiheuttaa saarilla valtavasti hankaluuksia ja mm. valtiollinen TICV lentoyhtiö kieltäytyi ottamasta BestFlyn asiakkaita koneisiinsa, koska BestFly ei kuulemma maksa korvauksia. Tämä johti siihen, että TICV:n koneet ovat loppuunmyytyjä eikä vapaita paikkoja lähipäiviin tahdo millään löytyä. Jokin selvyys tilanteeseen on varmaankin tulossa, näin ei paikallistenkaan elämä voi jatkua.

Meillä oli kaikilla saarilla opas/kontaktihenkilö, joka osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Sal’illa hyvä kontaktihenkilö on Uwe Thom, joka liki päivittäin seuraa saareen linnustoa ja raportoi havaintoja mm. facebook-sivustolla ”Birdlife of the island of Sal and Cape Verde”. Haluttaessa Uwe vie myös saaren parhaille lintupaikoille, kuten meillä ekana retkipäivänä. Santiagolla jo vuosia kontaktihenkilönä on toiminut itävaltalainen Herbert Bödendorfer, joka on pitkään asunut talvikaudet Santiagolla ja vetää edelleen retkiä mm. Senegalissa. Herbert on hiljalleen luopumassa Santiagon toimistaan ja niinpä meilläkin oppaana oli Herbertin kouluttama erinomainen paikallinen opas Andriu (Andreio gilson de Barros, andreio021188@gmail.com). Andriu tiesi tarkkaan lintupaikat ja oppaan mukana liikkumalla vältimme autonvuokraushommat. Sao Nicolaulla tärkeä yhdyshenkilö on Toi Darmanda (toilopescv@gmail.com, puh. 00238 994 51 46, also WA). Toi järjestää mm. Rason venekuljetukset, majoitukset ja maakuljetukset Sao Nicolaulla, aivan erinomainen joka asian organisaattori.

Totesimme, että pari viikkoa on tarpeellinen aika endeemien lajin löytämiseen, varsinkin nyt kun saarten väliset yhteydet ovat hankalia. Lintumielessä myös Sao Vicente (Mindelo) ja Santo Antao olisivat mielenkiintoisia, mutta meille aika ei sallinut niissä käymistä. Tällä kierroksella kokonaislajimäärämme oli 71 lajia, joista reippaasti toistakymmentä lajia oli meille kaikille uusia WP-tuttavuuksia. Itse näin 14 uutta lajia ja sain 10 uudesta WP-lajista jonkinlaisia kuvia. Kiitos retkikavereilleni mainiosta seurasta sekä kaikista hyvistä löydöistä ja kiitos Uwelle, Herbertille, Andriulle ja Toi’lle erinomaisesta yhteistyöstä!

AURINGONLASKU SAO NICOLAUN MAJAPAIKASTA
AURINGONLASKU SAO NICOLAUN MAJAPAIKASTA

Matkan kuvia löytyy ISOMPINA tiedostoina ’Uusimmat ulkomailta’-kansiosta eli täältä:
https://jtenovuo.1g.fi/kuvat/Uusimmat+ulkomailta++-+Latest+abroad/

Lisää kirjoituksia

Lämpö tuo edelleen rareja

Maanantaina 27.5.2024 sama sää jatkui – auringonporotusta, +19 astetta ja heikkoa (alle 5...

Kahlaajamuuttoa ja hyönteissyöjiä

Torstaina 23.5.2024 oli edelleen pilvetöntä ja lämpöä 16 astetta, nyt kuitenkin reipasta itätuulta...

Reipasta kuikkamuuttoa, merops pistäytyi

Maanantaina 20.5.2024 oli vaihteeksi pitkään pilvistä, iltapäivällä kuitenkin taas aurinkoa. Pohjoistuuli (6-9 m/s)...

Amerikanmustalintu ja muuta mukavaa

Torstaina 16.5.2024 sama säätyyppi jatkui – aurinkoa, lämpöä 14 astetta ja lounaistuulta oli...

Hanhia ja harvinaisuuksia

Maanantaina 13.5.2024 korkeapaine piti sään liki kesäisenä: pilvetöntä, lämpöä 13 astetta ja heikkoa...

Episodi nimeltä tiibetinhanhi

Lauantaina 11.5.2024 lähdimme Outin kanssa takaisin Utöhön. Ajeltiin aurinkoisena aamupäivänä Nauvoon kahville ja...