Utössä käy vuosittain jopa muutamia satoja lintuharrastajia eri puolilta Suomea, yksin tai pikku porukoissa, usein on myös järjestettyjä yhdistysretkiä. Saari on monestakin syystä suosittu linturetkikohde ja yksi ilmiselvä syy on retkeilyn helppous ja ”vapaus” – ei ole lintuasemasaarien velvoittavia rutiineja, vaan voi harrastaa omaan tahtiin ja omien mielihalujen mukaan. Joku keskittyy kuvaamiseen, joku staijaamiseen, joku komppaa saarta ristiin rastiin jne. Tieto mielenkiintoisimmista havainnoista kulkee nykyään saaressa kätevästi radiopuhelimilla lintuporukoiden kesken. Kaikki hyvin?
Itse koen kuitenkin jonkinmoiseksi ongelmaksi havaintojen raportoinnin Tiiraan ja toisaalta myös harvinaisuushavaintojen osalta alue- tai valtakunnallisille rarikomiteoille. Havaintopäivän päätteeksi on mahdotonta järjestää mitään yhteisiä iltahuutoja – jotkut ovat saunassa, jotkut syömässä, jotkut vaan ihan ymmärrettävästi haluavat levätä ja olla omissa majoitustiloissaan. Usein on perhettäkin mukana. Utössä ympärivuotisesti asuvana minäkin haluan viettää iltoja rauhassa kotona puolisoni Outin kanssa ja päivän lintukuvien parissa kuluu hyvin usein osa illasta. Aika harvat laittavat saaresta havaintojaan Tiiraan, mm. siksi että läheskään kaikki eivät kuljeta läppäriä tms mukanaan ja puhelimella isomman havaintokertymän syöttäminen on työlästä. Iltaisin on muutenkin saariretkellä mukavampi tehdä kavereiden kanssa jotain muuta tai vaikka mennä ajoissa pehkuihin. Niinpä tilanne on pitkälti ajautunut siihen, että minä (tai joskus joku muu ”vapaaehtoinen”) olen jo päivän kuluessa ja varsinkin illalla puhelimella, tekstareilla ja/tai sähköpostilla kerännyt päivän havaintoja ja syöttänyt ne koko porukan puolesta Tiiraan. Kun saaressa on keväällä ja syksyllä usein 5-10 eri lintuporukkaa samaan aikaan, niin lähes jokailtainen rumba havisten keräämisessä ja Tiiraan naputtamisessa on kaamea homma. Tuntuu sittenkin lintuasematyöltä, mutta vielä paljon vaikeammalta, kun kaikki havainnoitsijat ovat saaressa hujan hajan.
Olen nyt yli 14 vuotta yrittänyt raportoida täältä suositulta Utön lintusaarelta koottuja havaintoja paitsi Tiiraan niin myös blogini välityksellä. Kun em. syistä johtuen lähes kaikki illat kuluvat puhelimen ja tietokoneen ääressä, niin olen päättänyt omalta osaltani lopettaa kokonaan näiden Tiirakoosteiden tekemisen. Jos joku muu haluaa joskus hommaa tehdä niin hieno juttu. Lausunkin erityiskiitokseni Ismo Hyväriselle, Mika Teivoselle ja Mikko Järviselle, jotka ovat saaressa käydessään usein jo tehneetkin tätä koontihommaa. Mutta, tästä eteenpäin, pääosan vuodesta mahdollinen raportointi jää jokaisen Tiiran käyttäjän omalle vastuulle. Totta kai kuka vaan voi Utöstä (tai viiveellä kotiin palattuaan mantereelta) halutessaan laittaa omia havaintojaan Tiiraan. Kovin suositeltavaakin! Se varmaan johtaa siihen, että samat linnut voivat tulla useampaan kertaan Tiiraan, mutta haitanneeko tuo. Näinhän käy usein mantereenkin suosituilla lintumestoilla. Itsekin saatan jatkossa laittaa jonkin oman havaintoni Tiiraan, mutta en enää muiden. Näin välttyy myös siltä, että ikään kuin ottaa ”vastuuta” toisten tekemistä havainnoista, niiden oikeellisuudesta, raportoiduista lukumääristä jne. Kun saaressa on paljon väkeä, niin en myöskään ole aina muistanut tai tunnistanut kaikkia paikalla olleita, heidän nimiään jne ja helposti tulee noottia perään. Itselläni on Tiiran muistissa jo peräti 383 ”omaa kaveria”, joiden joukosta täytyy yrittää poimia iltaisin juuri ne, jotka sinä päivänä ovat olleet saaressa. Aikaa vievää hommaa. Kritiikkiä tulee myös siitä, etten ole yleensä syöttänyt Tiiraan kaikkia lajeja (kuten lintuasemilla), mutta jo nyt keräämishomma on – ainakin minulle – tullut liian raskaaksi. Harrastus ei saa maistua työltä.
Haittapuoliakin on tietysti – koosteet huomattavalta osin loppunevat, samoja havaintoja ilmoitetaan useamman kerran, ja havistietoja tulee vähän vähemmän ja ehkä hitaammin. Lintutiedotuksen viestit tietysti hoituvat heti kuten tähänkin saakka. Edellä mainittu muutos koskee myös harvinaisuushavaintoja – kaavakkeet TLY:n ARK:lle tai valtakunnalliselle RK:lle tekee toivottavasti aina löytäjä/löytäjät, enkä minä, vaikka olisin linnun havainnutkin. Jos minulla sattuu olemaan kelvollisia kuvia, niin totta kai niitä mielelläni luovutan käyttöön. Blogini pitämistä jatkan edelleen, mutta luonnollisesti aiempaa enemmän omiin haviksiin keskittyen.
Uskon, että kaikki ymmärtävät tilanteen(i) ja muutoksen raportoinnissa – eihän tämä mikään elämää suurempi asia ole. Maailmassa, myös lintumaailmassa, on sentään paljon tärkeämpiäkin asioita. Harrastetaan lintuja edelleen yhdessä tässä hienossa saaressa!
