Sunnuntaina 4.2.2018 lähdettiin Outin kanssa aamulla Nummelta (jossa oltiin yötä) kohti Helsingin lentoasemaa. Pakkasta oli 11 astetta ja taivas oli selkeä – tarkoituksenamme on viettää viikko etelämpänä vähän lämpimämmillä rannoilla. Finnairin lento lähti likimain aikataulussa klo 11.45 kohti Fuerteventuraa, jonne saavuttiin 5,5 tunnin lennon jälkeen – myötätuuli vauhditti matkaa. Lennettiin mm. Jurmon ja Utön sivuitse ja molemmista saarista piirtyivät hienot siluetit Outin kameralle.
Lento meni mukavasti vaikka kone oli tiukan täynnä ja pian laskeutumisen jälkeen oltiinkin jo Payless’in autovuokraamossa, josta saatiin etukäteen varattu kärry alle. Auto oli Opel Mokka citymaasturi, johon mukavasti mahtuivat tavaramme. Käytiin tankkaamassa ja ajeltiin vain alle 10 km päässä olevaan rantahotelliimme, El Miradoriin. Saatiin huone meren suuntaan, kuten oli toivottukin. Tavaroiden purkamisen jälkeen tehtiin ympäristössä pieni kävelykierros – puolipilvistä, reipasta pohjoistuulta ja lämpöä 17 astetta. Nähtiin mm. 2 riuttatiiraa ja rantasipi – huomenna panostetaan sitten enemmän lintuihin, jos sää sallii. Illalla syötiin vielä maittava ateria hotelli ravintolassa parin punaviinilasillisen kera.
Maanantaina 5.2.2018 aloitettiin runsaalla hotelliaamiaisella ja sitten maastoon! Sää oli mukava: puolipilvistä, kohtalaista pohjoisluoteista tuulta ja 18 astetta lämmintä. Ajettiin ensimmäiseksi kohti Barranco de Rio Cabrasta, josta toivoimme löytävämme paikalla jo pari kuukautta viihtyneen sinipikkuhaikaran (Dwarf Bittern). Kyseessä on vasta 6. havainto koko WP-alueelta eli kova rari on tämä vieras Afrikasta. Saavuimme paikalle noin klo 9 ja paikalla oli jo useita muitakin etsijöitä. Ei mennyt kuitenkaan pitkään kun Outi plokkasi hienosti ko. haikaran jokiuoman reunamilta ja pääsimme porukalla kuvaamaankin tätä yhtä retkemme tavoitelajia. Viihdyimme alueella puoleen päivään saakka ja siihen mennessä oli yli 15 lintuharrastajaa käynyt paikalla – meidän lisäksi brittejä, saksalaisia ja yksi italialainen. Koko iltapäivän lintu olikin taas ollut jossain piilossa.
Jokiuoma ja sen ympäristö oli muutenkin hyvä lintupaikka, sillä näimme aamupäivän aikana myös mm. 6 pikkukorppikotkaa, 5 hiirihaukkaa, 11 ruostesorsaa, 15 pitkäjalkaa, 3 silkkihaikaraa, 2 harjalintua, 2 palmukyyhkyä, 2 afrikansinitiaista, 3 kanariantaskua,
4 kanariankirvistä, 3 aavikkotulkkua ja virtavästäräkin.
Jatkoimme matkaa kohti El Cotilloa, jossa söimme Atlantin rannalla mukavan lounaan. Matkalla El Cotilloon näimme mm. tuulihaukan, etelänisolepinkäisen, 15 aavikkotulkkua, noin 10 pikkukiurua ja 4 pensasvarpusta. Piipahdimme myös Faro de el Tostonin majakalla, jossa mainittavimmat olivat 2 riuttatiiraa ja pikkukuovi. Palasimme El Cotilloon, josta ajoimme kaupungin eteläpuoleisen ”aavikon” läpi hiekkatietä pitkin aina Tindayaan saakka ja siellä edelleen pikkuteitä vajaan tunnin verran rannan puolelle. Nähtiin mm. lännenkaulustrappi, 3 tuulihaukkaa ja etelänisolepinkäinen. Täytynee palata tänne paremmalla ajalla koluamaan tarkemmin aluetta. Illaksi ajoimme takaisin hotellille, jonne saavuimme noin klo 18.30. Mukava iltapala syötiin nyt hotellin alakerran baarissa.
Tiistaina 6.2.2018 oli koleaa navakan pohjoistuulen takia, lämpötila tosin 16-17 astetta. Pari pientä sadekuuroakin saatiin, muuten oli puolipilvistä. Aamiaisen jälkeen ajeltiin Los Molinokseen, jossa vietettiin koko aamupäivä. Verrattuna 8 vuotta sitten tapahtuneeseen käyntiimme samalla alueella tuntui, että nyt lintuja oli selvästi vähemmän. Nähtiin kuitenkin mm. 90 ruostesorsaa, 3 harmaahaikaraa, 25 nokikanaa, 24 tavia, heinätavi, noin 20 silkkihaikaraa, pikkukorppikotka, 3 hiirihaukkaa, tuulihaukka, 2 kalliopyytä, 4 pikkutylliä, valkoviklo, pitkäjalkoja, noin 20 pensasvarpusta ja ainakin 17 hietakyyhkyä, joita päästiin mukavasti kuvaamaan tienhaaran laitumella.
Käytiin myös Molinosin merenrannassa, jossa havaittiin mm. tuulihaukka, rantasipi ja laulava pikkupensaskerttu. Kanariankirvisiä juoksi jaloissa. Jatkettiin iltapäiväksi vuoristoon, ensin Betancuriaan, jossa syötiin lounasta ja kierrettiin kylällä, kirkon ympäristössä. Havaittiin mm. 2 samettipääkerttua, 4 tiltalttia ja afrikansinitiainen. Seuraava pysähdys tehtiin Vega de Rio Palmas’in pikkukylässä, jossa tunnin kävelyllä löydettiin mm. palmukyyhky ja 2 alpestris-alalajin sepelrastasta, joista toisesta Outi
ehti saada kuvankin. Hauska tilanne – sepelrastas palmussa. Tehtiin vielä pieni pysähdys Las Penitaksen näköalapaikalla kuvaamassa korppeja ja maaoravia kunnes juotiin iltapäiväkahvit Pajarassa, kirkon luona. Paikalla oli muutama fyllari, ilmeisesti inokin, jota ei kuitenkaan saatu ihan varmistettua. Takaisin hotellille ajettiin Antiguan kautta, jossa nähtiin mm. 6 hietakyyhkyä lennossa. Illallinen syötiin taas hotellin alakerran tunnelmallisessa baarissa. Riihimäen Jouni saapui eilen saareen ja näki tänään sinipikkuhaikaran – hyvä juttu!
Keskiviikkona 7.2.2018 oli kehnohko sää – kova ja kalsea pohjoistuuli, sadekuuroja pitkin päivää ja lämpöä vain 15 astetta. Lähdettiin aamiaisen jälkeen uudelleen Tindayaan ja nyt löytyi kunnolla lännenkaulustrappeja – kaikkiaan 11 yksilöä! Jokunen kelvollinen kuvakin trapeista saatiin. Muita havaintoja alueelta olivat mm. 2 etelänisolepinkäistä, kalliopyy, 3 pikkukiurua ja 2 pikkupensaskerttua. Kovasta yrityksestä huolimatta emme vieläkään löytäneet aavikkojuoksijoita… Ajettiin Tindayasta hiekkatietä aavikkoalueen poikki El Cotilloon, käytiin majakalla kahvilla ja jatkettiin Corralejoon. Corralejossa kuljeskeltiin tuulisessa kaupungissa muiden turistien lailla ja käytiin syömässä mukava pikku lounaspala. Rannalla piipersi noin 15 karikukkoa ja pari pikkukuovia, muutama riuttatiira lenteli. Iltapäivällä ajettiin takaisin hotellille vähän tavanomaista aiemmin, kehnon sään takia.
Torstaina 8.2.2018 jatkuivat sadekuurot, välillä toki auringonpaistetta ja lämmintäkin. Edelleen puhalsi navakka pohjoistuuli. Tänään oli aamiaisen jälkeen vuorossa siirtyminen saaren eteläosaan, Jandian niemimaalle. Pakattiin vähän kasseja ja reppuja, koska päätettiin viettää seuraava yö Jandiassa, klassisessa Melia Gorriones-hotellissa Costa Calman länsireunalla. Ajeltiin perille lähes yhtä soittoa, saatiin huone merinäköalalla, ja lähdettiin saman tien retkelle.
Koluttiiin yhdessä ainakin viiden muun ulkomaisen lintuharrastajan kanssa pari tuntia keskustan laajaa puistoaluetta, mutta aika laihoin tuloksin. Paikalla talven aikana havaituista vuorikirvisistä ja pikkusirkuista ei jälkeäkään, nähtiin vain muutamia laulurastaita, harjalintu, tiltaltteja ja pari mustapääkerttua. Vähän ”tuskastuneena” koko paikkaan ajoimme läheisen Oasis Parkin reunoille, emme kuitenkaan menneet varsinaisen puiston maksulliseen sisäosaan. Paikalta löytyi ainakin 3 punaperäbulbulia ja 2 hadadaiibistä – ei pinnakelpoisia lajeja, mutta silti hauskan näköisiä. Bulbuleista saatiin muutama tavoittelemani kuvakin, vaikka taitavasti piilottelivatkin. Ajeltiin takaisin Melia-hotellille, Outi kävi uimassa ja illalla nautittiin runsas buffet-illallinen punaviinin kyydittämänä.
Perjantaina 9.2.2018 oli edelleen kova pohjoistuuli, mutta muuten keli oli rauhoittunut – pääosin aurinkoa eikä enää sadekuurojakaan. Lämpöä oli 17 astetta. Aloitettiin aamu tekemällä runsaan tunnin kierros hotellin edustan hiekkarannalla, josta löytyi mm. 8 pulmussirriä, 4 mustajalkatylliä, 3 riuttatiiraa ja 2 kalastelevaa suulaa. Hotellin pihalla oli naaraspukuinen mustaleppälintu. Aamiaisen jälkeen jatkettiin matkaa Morro Jableen, jossa viivähti parikin tuntia ei-pinnakelpoisten lajien parissa: nähtiin ja kuvattiin majakan luona olevalla puistoalueella 4 hadadaiibistä, 2 pyhäiibistä, kymmeniä munkkiaratteja ja muutama kauluskaija – oli siellä puistossa ääntä!
Puolen päivän aikaan jatkettiin takaisin kohti pohjoista, aluksi La Parediin, jossa juotiin päiväkahvit. Matkattiin edelleen kohti Pajaraa, mutta tehtiin poikkeama Ajuy’n rantakylään, joka osoittautuikin todella viehättäväksi paikaksi! Matkalla Ajuy’hin nähtiin mm. hiirihaukka, 2 tuulihaukkaa ja 5 pikkukorppikotkaa, jotka pyörivät vuohitarhojen läheisyydessä. Jokunen kuvakin saatiin. Ajuy’n rannassa lenteli 10 pulmussirriä.
Pysähdys Pajaran kirkon luona paljasti nyt useita kertoja äänessäkin olleen taigauunilinnun, paikalla talvehtineen yksilön. Pajarasta jatkettiin illansuussa Caleta de Fusteen, jossa rannalla nähtiin mm. 5 riuttatiiraa, 2 pulmussirriä, 2 punajalkavikloa, tylli ja sokerina pohjalla 1. talven rengasnokkalokki, joka oli havaittu paikalla jo 3-4.2., mutta ei sen jälkeen. Nyt ”dela” viihtyi taas samassa paikassa riuttatiirojen seassa. Hotellissamme nautimme illalla paellan punaviinin kera eli olipa hyvä päivä joka tavalla.
Lauantaina 10.2.2018 jatkui sadekuuroinen keli, pitkin päivää saatiin ajoittain hiukan vettä. Pohjoistuuli oli vähän hellittänyt ja lämpöä oli 18 astetta. Aamiaisen jälkeen lähdimme vielä kerran Tindayaan, sillä aavikkojuoksijaa emme olleet vielä tällä reissulla löytäneet. Ensin piipahdimme kuitenkin Los Molinoksessa, jossa aika pikaisella käynnillä sadekuurojen lomassa nähtiin mm. 3 pikkukorppikotkaa, hiirihaukka, tuulihaukka, 6 hietakyyhkyä, 2 aavikkotulkkua, koiras kanariantasku, etelänisolepinkäinen ja kymmenkunta ruostesorsaa. Jatkettiin Tindayan tasangolle ja tiukkaa teki taas aavikkojuoksijoiden kanssa – parin tunnin hakeminen tuotti lopulta hienosti 5 yksilön parven ja kelpo kuviakin syntyi.
Muita mainittavia olivat noin 15 pikkukiurua, 2 etelänisolepinkäistä, tuulihaukka ja 2 harjalintua – tällä kertaa ei nähty trappeja. Tindayassa nautittiin myös makoisat kahvit ja bocadillot. Ajeltiin seuraavaksi Barranco de Torre’een, jossa on jo pitkään oleskellut atlaskerttu, taitaa olla vasta Espanjan 2. havainto lajista. Käyntimme jäi tähän viikon ihan lopulle, koska laji on meille tuttu Marokosta ja sieltä on saatu jo hyvät kuvatkin. Atlaskerttu löytyi kuitenkin melko helposti vakiopaikaltaan Barrancon tamariskeista, lauloi katkonaista laulua ja näyttäytyi lyhyesti – emme jääneet sadekuurojen takia kuvia yrittämäänkään. Paikalla oli myös pikkupensaskerttu ja yli lensi yllättäen komea vaalean värimuodon pikkukotka. Pistäydyttiin vielä Salinasin suola-altailla ja todettiin ne tyhjiksi ennen paluuta hotellille. Illallinen nautittiin taas maittavan punaviinin kera.
Sunnuntaina 11.2.2018 oli paluupäivä Suomeen. Lento lähti vasta iltapäivällä, joten ehdimme vielä vähän katsella saarta ennen lentokentälle siirtymistä ja auton palautusta. Sää oli edelleen tuulinen, mutta nyt aurinkokin paistoi kunnolla pitkän aikaa. Vietettiin aamupäivä vaihteeksi tavallisina turisteina tutustumalla Puerto del Rosarioon – mukava pieni kaupunki, jossa oli alkamassa jonkinlainen fiesta hassuine asuineen, musiikkeineen jne. Puolilta päivin palattiin hotellille pakkaamaan laukut ja ajettiin lentokentälle palauttamaan auto. Finnairin lento Helsinkiin lähti kolme varttia myöhässä klo 17.30 ja perille laskeuduttiin klo 01.10 Suomen aikaa maanantaina. Autokin löytyi ja ajettiin yöllä Outin kotitaloon Nummelle ja yövyttiin siellä, Turkuun saavuttiin puoliltapäivin maanantaina 12.2.2018.
Epilogi.
Tämä oli neljäs kerta kun käymme Fuerteventuralla ja käynnit ajoittuvat neljälle vuosikymmenelle (1980-luvulta alkaen). Varsinaisia linturetkiä on ollut kolme, viimeksi vuonna 2010 (ks. retkikertomus tästä). Fuerteventura tunnetaan yleisestikin ”parhaana” lintusaarena Kanarian saarista, joskin toki muillakin saarilla on mielenkiintoista linnustoa – mm. muutamia endeemejä lajeja, joita ei Fuerteventuralla tapaa (palmankyyhky, kanariankyyhky, kanarianpeippo, kanariantiltaltti jne). Fuerteventura on helppo saari retkeillä – ns. lintupaikat ovat melko selkeitä löytää, avarat maisemat helpottavat ja liikenne on vielä suhteellisen maltillista verrattuna vaikkapa Teneriffaan ja Gran Canariaan.
Fuerteventura on ymmärrettävästi paljon muuttunut sinä aikana kun olemme siellä käyneet. Maaseutu on hiljentynyt ja kaupungit kasvaneet – erityisesti turistikohteet Corralejo, Caleta de Fuste, Costa Calma ja Morro Jable. Näissä näkyy jo kaikki turismin haitatkin… Tieverkosto on hyväkuntoinen ja turismin lisääntyminen näkyy autojen määrässä ja jopa moottoriteitä tehdään kiivaasti. Maaseudulta alkavat karjatilat hävitä ja maanviljelys siirtyy harvoihin kasvihuoneisiin.
Turismin lisääntyminen näkyy myös lintuturismissa. Saarella vierailee yhä enemmän ulkomaisia lintuharrastajia talvikaudella ja se edesauttaa harvinaisuuksien löytymistä. Fuerteventura sijaitsee Kanarian saarista lähimpänä Afrikan mannerta, joka ei tietenkään ole haitaksi rarien kannalta, päinvastoin. Tällä matkalla ”törmäsimme” useampiin lintuharrastajiin kuin aiemmilla matkoilla yhteensä – brittejä, saksalaisia, italialaisia, ruotsalaisia ja toki meitä suomalaisiakin. Oma merkityksensä tänä talvena oli varmasti monilla saaresta talven mittaan löytyneillä harvinaisuuksilla: sinipikkuhaikara (2 kpl), kirjosiipikiuru (2 kpl), aavikkotasku, atlaskerttu (2-3 kpl), kääpiökerttu, taigakirvinen (3 kpl), pikkusirkku (5 kpl), rengasnokkalokki, taigauunilinnut, alpestris-sepelrastaat jne. Saaren ”omat” lajit totta kai myös kiinnostavat lintuväkeä – lännenkaulustrapit, aavikkojuoksijat, kanariantaskut, pikkukiurut, aavikkotulkut, pikkukorppikotkat jne. Tärkeä merkitys havaintojen lisääntymisellä on myös parantuneella tiedottamisella – Kanarian saarten johtava ornitologi Eduardo Garcia del Rey perusti sivuston ’Birding Canary Islands’ facebookiin, sivuston jäsenmäärä on jo lähes 1000, joukossa useita suomalaisia. Tämänkin matkamme aikana sivustolla on ollut monia hyviä vinkkejä ja päivityksiä mielenkiintoisista lajeista.
Lintukuvaajalle Fuerteventura on mainio paikka, lajisto on riittävän monipuolista ja ”erilaista”, valoa yleensä on runsaasti avoimissa maisemissa ja täälläkin auto on hyvä piilokoju esimerkiksi aavikkolajeja ajatellen. Kaiken kaikkiaan käymisen arvoinen talvinen lintukohde, johon on varsin helppo yhdistää, niin tarvittaessa, vaikkapa perheloma. Ei täällä talvella aina kovin lämmintä ole ja sadettakin voi saada – kuten mekin nyt – mutta kyllä tämä hauskaa vaihtelua Suomen talveen joka tapauksessa on.
