Ruotsin matkan jälkeen tämä viikonloppu, 21-23.4.2006, sujui vähän ”rauhallisemmissa” merkeissä Angelniemen mökkimaisemissa. Lintuja tuli katsottua mitä ehti, tontti ja talokin vaativat oman huomionsa. Näkyvä muutto oli melko rauhallista – metsähanhiparvi, muutama merihanhi, pari ruskosuohaukkaa, merikotka, 5 merimetsoa, kangaskiuru, yht 3 metsävikloa, kanahaukka, tuulihaukka ja muutama kuovi. Lehtopöllökin huusi vielä muutaman kerran ja teeret pulisivat soidintaan kevätjäällä. Lunta ei ollut enää missään mutta kirkon edustan merialue vielä kokonaan jäässä – tosi myöhäinen kevät. Sunnuntaiaamuna jääselän poikki käveli valkohäntäpeura ja hetkeä myöhemmin jäälle ilmestyi vielä kaksi uhkarohkeaa kalastajaa nostamaan verkkoa jään alta. Yöpakkanen oli kovettanut pinnan niin ettei kumpikaan humpsahtanut sohjon läpi… ainakaan vielä.
Pihoille ja pelloille oli ilmestynyt pieniä rastasparvia, pääosin räkätteja ja laulurastaita, ja tiiviisti yritin löytää joukosta sepelrastasta. Ei löytynyt vaikka varsinkin lauantaina niitä nähtiin monin paikoin. Ja näinhän lopulta minäkin – piipahdin tiedon saaneena Kemiön puolella, jossa kirkonkylän kupeessa nurmikolla pienessä rastasparvessa hyöri innokaasti naaraspukuinen sepelrastas. Aina yhtä kaunis ja kiehtova lintu! Kauan ei lintua saanut ihailla kun kiertelevä kissa pelotti koko parven tiehensä eikä rastasta enää löytynyt vaikka kamera oli valmiina. Niinpä omalle pihalle pystytin illalla piiloteltan, jossa sunnuntaiaamuna auringon sulattaessa yöhuurteista nurmikkoa väijyin tunnin verran ja sain ainakin ”lauroja” (laulurastas = laura) muutaman muistikortille.
Ensi kerralla on varmaan merikin jo auki ja katsottavaa sen myötä enemmän.
