Olen 12 asuinvuoteni aikana Utössä osallistunut moniin leikkimielisiin ja vähän vakavampiinkin pinnakisoihin. On ollut lukuisia saarikisoja, pihapinnakisoja, kotipiirikisoja ja pihabongaustapahtumia, välillä turhankin tiheään tahtiin. No, kaikkiinhan ei tarvitse osallistua ja niin myös ajattelin vuoden 2017 lopulla, kun olin juuri voittanut koko vuoden kestäneen valtakunnallisen kotipiirikisan 217 lajilla. Yli 600:sta kotipiiristä tiukimman vastuksen tarjosi Halias (2 lajia vähemmän), jossa Aatu Vattulainen asustelee.
Tammikuussa 2018 kisahimo kuitenkin virisi vielä sen verran, että ilmoittauduin TLY:n ekopinnakisaan. Ajattelin, että ”helppo homma” – kuljenhan täällä saaressa jalan joka tapauksessa lintuja katsellen ja kuvaten ympäri vuoden. En ollut myöskään kertaakaan aiemmin laskenut Utössä näkemiäni vuodenpinnoja eli sekin tulisi nyt kerran tehtyä. Toki olin joka vuosi laskenut montako lajia Utössä vierailevat sadat lintuharrastajat vuoden aikana saaresta raportoivat ja tästä oli helppo päätellä että, minkä verran itsekin voisi vuoden aikana ekoillen saaressa havaita lajeja. Vuosittaiset Utön lajimäärät olivat vaihdelleet välillä 214-228 eli arvelin että noin 215 lajia olisi mahdollista ekokisassa – kaikkia lajejahan ei kuitenkaan pystyisi itse näkemään, vaikka olisi paikallakin saaressa. Arvioni meni aika oikein sillä vuoden 2018 lopulla päädyin 216 ekopinnaan ja saaressa ekovuoden aikana havaituista lajeista jäi itselläni näkemättä vain sitruunavästäräkki, tunturihaukka, heinäkurppa ja tunturikiuru. Kaikkien näidenkin havaintojen aikana olin saaressa, mutta ko. linnut eivät vaan osuneet kohdalle, tiedonkulku pätki tai katosivat liian nopeasti. Tuolla 216 lajilla sijoituin koko kisassa neljänneksi, mantereen ekoharrastajille – hirmupyöräilijöille ja –melojille – menivät tällä kertaa palkintosijat. Ansaitusti.
Koska asun ympärivuotisesti Utössä, niin oli luonnollista, että havaintopäiviä kertyi paljon. Olin saaresta poissa lähinnä vain ulkomaan linturetkien ajan (Fuerteventura, Norfolk, Lesvos ja Kuwait), yhteensä noin 1 kk. Lisäksi kävin 1-2 krt kuukaudessa lyhyesti Turussa ja kesäkuussa teimme puolisoni Outin kanssa viikon lintureissun Oulun seudulle. Karkeasti laskien olin saaressa paikalla n. 10 kuukautta vuonna 2018. Utössä asuessa meille on muodostunut jonkinlaiset rutiinit, joita vain poikkeavat sääolot välillä rikkovat. Aamulla 1-3 tuntia staijia merelle luotsiasemalta tai majakalta, 2-3 tunnin saarikierros ja usein iltapäivisin staijia tai lintukuvausta omalta pihalta. Välillä tulee tietysti tehtyä ”saaribongausta” eli singahdettua jonkin saaresta löytyneen rarin tai hyvän kuvauskohteen perään.
Utöhän on varsin pieni saari, kooltaan 79 ha, ja pisin yhteen suhtaan käveltävissä oleva matka (Eivorin satamasta eteläkärkeen) on noin 1.8 kilometriä. Aloin heti vuoden alussa mitata, montako kilometriä ekopinnavuoden aikana tulee tällä pienellä saarella käveltyä ja ainakin itselleni aikamoinen yllätys oli, että kilometrejä kertyi kaikkiaan 1127 ! Eihän siitä päivää kohti kuitenkaan tule kuin vajaa 4 km. Jonkinmoista kuntoilua sekin kuitenkin on, koska iso osa kävelystä on kallioita, rantakivikkoa ja katajikkopolkuja, toki hiekkateitäkin on. Uskollisena kanssa kulkijana oli usein Outi.
Utön sijainti Pohjois-Itämeren reunalla, n. 90 km Turusta lounaaseen, on omiaan monien mielenkiintoisten lajien näkemiseen. Täältä tietysti puuttuvat monet tavallisetkin mantereen lajit – harakat, useimmat tikat, metsien tiaiset, kaikki kanalinnut, monet pöllöt, varpuset jne, mutta toisaalta mahdollisuus harvinaisuuksiin on kohtalaisen hyvä. Ei ehkä ollutkaan yllätys, että Utössä havaitsin ekopinnakisan suurimman määrän (11) ässälajeja – punakottarainen, pikkusirkku, sepelsieppo, hippiäisuunilintu, kashmirinuunilintu, pikkukajava, jääkuikka, turturikyyhky, mehiläissyöjä, aavikkotasku ja sinipyrstö. Kaikki nämä lajit olin jo joskus aiemmin havainnut Utössä, mutta kyllä ekovuosi tuotti minulle kolme uutta Utö-lajiakin, jalohaikaran (vihdoin!), amerikanjääkuikan ja aroharmaalokin. Viime mainittu oli jopa uusi laji (no 306) koko saarelle.
”Helpoimmat” puutteet saaren 2018 vuodarilistalla olivat pikkujoutsen, teeri, leveäpyrstökihu, viitasirkkalintu ja kuhankeittäjä.
Mitkä olivat sitten mieleenpainuvimmat havainnot? Harvinaisuuksista ilman muuta keväiset kashmirinuunilintu ja hippiäisuunilintu sekä syksyiset amerikanjääkuikka ja aavikkotasku, mutta erityisen sykähdyttäviä olivat n. 1100 merisirrin jättiparvi lokakuun lopulla sekä syyskuun alun 559 muuttavan petolinnun päivä! Keväällä oli myös TLY:n mittakaavassa komeaa Gavia-muuttoa, yli 10.200 yksilöä, joukossa 3 jääkuikkaa. Ehkäpä erikoisin havainto oli huhtikuun alussa saaressa viihtynyt africana-tyyppinen peippo. Lintukuvaus on itselleni tosi tärkeää ja silläkään rintamalla ekovuosi ei pettänyt. Täytyy vielä todeta, että näinkään hyvään ekotulokseen Utössä ei pääse ilman muiden lintuharrastajien apua. Joku aina löytää sellaista, mitä omalle kohdalle ei ole osunut. Hyviä ja ahkeria komppaajia Utössä riitti ekovuonnakin, Järvisen Mikko, Hyvärisen Ismo ja Kuusiston Kimmo ahkerimpina retkikavereina. Kiitos heillekin, kuten myös kisan järjestäjälle TLY:lle sekä organisoijalle Totti Toiskalliolle. Onnittelut myös erityisesti ekokisan voittajatriolle!
