Tiistaina 1.7.2014 Outi jäi Turkuun töihin ja itse lähdin tällä kertaa yksin muutaman päivän kuvausreissulle Unkariin. Pilvisen koleassa ilmassa, muutaman sadekuuron saattelemana, ajelin päivällä Helsingin lentoasemalle, jossa oli tosi paljon väkeä ja parkkitalotkin pullollaan autoja. Sateinen kesäkuu ajaa väkeä ulkomaille…Finnairin lentoni Budapestiin lähti ajallaan klo 17.00 ja täpötäysi kone laskeutui Budapestin kentälle klo 18.20 sikäläistä aikaa. Tavarat kasaan ja kentällä odotti sovitusti tuttu mies, Zoltan Pabar, jonka luona olin lintuja kuvaamassa tammikuussa 2013 . Taivas oli Unkarissa aurinkoinen ja lämpöä oli 24 astetta. Ajelimme noin 140 kilometrin matkan Kaakkois-Unkariin, Kisujszallasin pikkukaupunkiin lähelle Türkevea. Perillä kurvattiin ensin syömään runsasta illallista tuttuun ravintolaan kylän keskustassa kunnes majoituin yksin tilavaan lomamökkiin kylpylän luonnonvesialueen reunalle – tuttu paikka tämäkin. Sammakoiden metelöidessä painuin nukkumaan ja aamulla lähdetään varhain liikkeelle.
Keskiviikkona 2.7.2014 lähdimme Zoltanin kanssa liikkeelle jo klo 04.00 suuntana harjalintu”kolonia” n. 25 km Kisujszallasista etelään. Zoltanilla oli paikalla koju ja harjalintuja pyöri alueella 6-8 yksilöä. Kuvia syntyi mukavasti kauniissa aamuvaloissa, tosin viihdyimme paikalla klo 10 saakka.
Jatkoimme matkaa Nemzetin luonnonpuistoon, jossa vain piipahdimme katsomassa valojen suuntaa myöhempää käyntiä varten, muuten kiersimme Türkeven ympäristössä klo 12.30 asti jolloin pidimme päiväsiestan. Aurinko porotti ja lämpöä oli 27 astetta, tuulta ei nimeksikään… Türkeven lähellä näimme mm. 2 pitkäjalkaa, n. 15 avosettiä, arohiirihaukan, sininärhen, kuningaskalastajan, 4 mustaotsalepinkäistä (plus pesän, jossa 2 isoa poikasta) ja n. 10 punajalkahaukkaa. Pääosa vespareiden poikasista oli vielä pöntöissä mutta pari ensimmäistä jo ulkopuolella.
Siestan jälkeen lähdimme liikkeelle klo 16.30 ja kävimme aluksi mustahaikaran pesäpaikalla, jossa pesässä oli 2 isohkoa poikasta. Emoja ei näkynyt ja poikasetkin vetäytyivät pesän pohjalle piiloon kun kuulivat liikettämme – kuvia ei tästä siis syntynyt. Jatkoimme etelään noin 15 km isoille peltoalueille, jossa pesii Unkarin ainoa pääskykahlaajayhteisö. Löysimmekin hienosti yli 30 yksilöä pääskykahlaajia ja kuviakin saatiin, tosin taivas vetäytyi pilveen ja lentokuvaus muuttui haasteellisemmaksi. Nähtiin myös useita poikasia, vielä lentokyvyttömiä. Muita lintuja alueella olivat mm. n. 80 suokukkoa, 6 jalohaikaraa sekä muutamaa yöhaikara ja silkkihaikara. Illallinen nautittiin taas tutussa Horvath kert vendeglö-ravintolassa.
Torstai 3.7.2014 alkoi paksun pilvikerroksen alla ja lähes koko aamun ja aamupäivän satoikin reippaasti. Lähdimme kuitenkin liikkeelle klo 04.15 ja suuntasimme itään lähelle Berekfurdön kaupunkia, jossa viihdyin kolmisen tuntia piiloteltassa mehiläissyöjiä kuvaten. Paikalla oli n. 30 linnun yhdyskunta ja toivat pesäkoloihin perhosia, mehiläisiä ja erilaisia pikkuötököitä. Valot olivat niukat mutta kyllä jotain kuvia ajoittaisessa sateessakin syntyi. Ympärillä lauloi pari kuhankeittäjää ja turturikyyhky turisi. Jatkoimme matkaa takaisin Kisujszallasiin, tsekkasimme tornipöllöpaikan josta harmikseni poikaset olivat jo lähteneet eikä pöllöjä ollut enää maisemissa. Välikahvien jälkeen vietin vielä pari tuntia lintujen ns. juomakojussa ennen päiväsiestaa. Sadekin loppui ja taivas alkoi seljetä puoliltapäivin.
Iltapäivällä lähdimme uudelleen kohti Berekfurdöä mutta jatkoimme tietä eteenpäin Tisza-järven rannalle saakka. Siellä meitä odotti ystävällinen venekuski, joka kuljetti meitä seuraavat 4 tuntia kuvaamassa Tisza-järvellä. Hieno sää ja hienot maisemat siivittivät menoa ja lintuja oli runsaasti – kuvia syntyi mukavaan tahtiin. Näimme mm. 9 ruskohaikaraa, n. 25 yöhaikaraa, 6 rääkkähaikaraa, harmaahaikaroita, koiras ruskosotkan, yli 100 valkoposkitiiraa, mustatiiran, 6 kuningaskalastajaa, n. 15 pikkumerimetsoa, vihertikan, 4 rastaskerttusta ja 2 viiksitimalia. Lopetimme veneretken vasta auringonlaskun aikaan ja ajoimme takaisin Kisujszallasiin tuttuun ravintolaan maukkaalle illalliselle. Uni maittoi myös…
Perjantaina 4.7.2014 lähdimme jälleen liikkeelle klo 04.15, nyt suuntana Türkeven alueella oleva Zoltanin tornikoju, sininärhien pesäpaikan tuntumassa. Taivas oli pilvetön, tuuli heikko ja lämpöäkin päivällä jo 30 astetta. Sininärhet olivat paikalla kun saavuimme mutta pian ilmeni, että vielä alkuviikolla pesäpöntössä olleet poikaset olivat yhtä lukuun ottamatta jo lähteneet. Harmi – olisi pitänyt tulla muutama päivä aiemmin… Tuota yhtä poikasta emot eivät juuri lainkaan enää ruokkineet tornissa olomme (4 tuntia) aikana vaan ilmeisesti odottivat myös viimeisen lähtöä. Niin tapahtuikin: lentopoikanen kömpi pöntön reiästä ulos, istui hetken oksalla ja lensi emojen ja muiden poikasten pariin vapauteen. Hieno oli nähdä ja kuvata tuokin hetki! Paikalla pyöri myös koiras punajalkahaukka, useita tuulihaukkoja ja mustaotsalepinkäisellä oli pesä n. 60 metrin päässä.
Jatkoimme aamupäivää käymällä uudelleen pääskykahlaajapaikalla ja saimme nyt hyvässä valossa muutamia uusia kuvia, myös nuoresta jo lentokykyisestä yksilöstä. Kiersimme vähän uuttakin aluetta lähistöllä ja nähtiin mm. 11 isotrappia, n. 50 jalohaikaraa, kapustahaikara, 2 rääkkähaikaraa, nuolihaukka, n. 60 mustapyrstökuiria ja muutama pitkäjalka. Käväistiin vielä tervehtimässä Zoltanin vaimoa ja poikia ja juotiin päiväkahvit ennen siestaa. Leppoisaa.
Iltapäivällä lähdimme klo 16 kohti Nemzetin luonnonpuistoa, jossa pikaisesti käväisimme pari päivää sitten. Nyt tarkoitus oli viipyä koko ilta alueella ja yrittää kuvata mm. pesiviä niittysuohaukkoja. Haukat pesivät alueella, joka on suljettu ulkopuolisilta mutta Zoltanilla oli onnekseni kulkulupa tälle päivälle. Alue onkin hieno, n. 400 hehtaaria, lintuja näimme hyvin ja niittysuohaukatkin saatiin vangittua muistikorteille. Mainittavia havaintoja olivat mm. 9 isotrappia, 4 niittysuohaukkaa, suopöllö, peltopyy kolmen poikasen kera, 3 viiriäistä (joista yksi nähtiin lennossakin), 2 sininärheä ja ohi viilettänyt aavikkohaukka, johon ei ihan ehditty kameralla, huomattiin liian myöhään suohaukkakuvausten keskellä… Illallinen nautittiin taas tutussa ravintolassa ja majapaikkaani tullessa vierestä lensi sarvipöllö.
Lauantaina 5.7.2014 oli edessä matkapäivä Suomeen. Vihertikan huudellessa ja kuhankeittäjän vihellellessä lähdimme Zoltanin kanssa klo 07.30 majapaikastani ajelemaan kohti Budapestin lentokenttää, josta Finnairin lento Hesaan lähti ajallaan klo 11.40. Hesaan saavuttiin klo 14.50 ja Turussa olin jo hyvissä ajoin ennen illan futismatsien alkua.
Epilogi.
Unkari on hieno lintumaa, jossa on todella paljon satsattu lintukuvaukseen. Bence Maten kaikki tuntevat mutta Bencen jalanjäljissä hyviä kuvausmestoja kojuineen ja muine järjestelyineen on syntynyt muuallekin. Itse olin jo neljättä kertaa kuvaamassa Unkarissa ja toista kertaa Zoltan Pabarin (Hungarobirds) paikoissa maan kaakkoisosassa. Rentoa ja mukavaa meininkiä ja minun kohdalla järjestelyt ovat ainakin toimineet erittäin hyvin. Upea monipuolinen luonto ja linnusto antavat takuuvarmasti tuloksia vaikka kaikkea haluamaansa ei tietenkään koskaan onnistu kuvaamaan – ei ainakaan yhdellä reissulla. Nytkin viikkoa-paria aikaisemmin olisi varmaan ollut vielä parempi mutta se ei nyt vaan aikatauluuni sopinut. Eiköhän tänne kuitenkin tulla joskus vielä uudelleen.
Matkan onnistuneimmat lintukuvat löytyvät muutaman päivän kuluessa kansiostani Uusimmat ulkomailta.
