Kuvasin meidän saunalla 9.6.2023 fyllarin, joka oli kovin oudon näköinen – siksi tartuin heti kameraan. Outous johtui lähinnä silmän takana olevasta laajasta valkoisesta höyhenalueesta. En kiinnittänyt ”värivikaiseen” lintuun sen enempää huomiota, kasvojen ilme ja vaalea nokka veivät ajatukset pajulintuun enkä paneutunut asiaan se enempää. Lausamon Jyrki kuitenkin myöhemmin herätteli mua unesta ja totesi, että eikös tuo kuitenkin ole tiltaltti. No, niinpä tietysti kun katsoin kuvia uudelleen. Lyhyt siipi, tummat jalat jne. Kun varsinkin pää ja nokka olivat vähän outoja ja lintu varsin ruskea, päätettiin konsultoida asiantuntijaa eli Lehikoisen Pepeä. Pepe totesi, että pään valkoinen alue on varmaankin osittaista leukismia, sinällään harvinaista tiltaltilla. Mutta samalla selvisi muutakin: lintu on tiltaltin nimialalajia collybita, jolla on usein laajalti oranssinkeltainen alanokka, tumma ohjas ja syvän keltainen skj:n etuosa, jotka yhdessä luovat kasvoille ominaisen ja abietinuksesta poikkeavan ilmeen. Myös tummanruskea selkäpuoli ja kellanruskeat kophit ja kupeet ovat hyviä piirteitä nimialalajille. Näin oli tällä Utön yksilöllä.
Collybitasta on Suomessa vuoden 2017 loppuun mennessä runsaat 40 havaintoa ja lähes poikkeuksetta kaikki ovat verkosta poimittuja, maastohavikset (kuvien kera) ovat poikkeuksellisia. RK ei ole enää 2017 jälkeen nimialalajin havaintoja tarkastanut. Nimialalaji on nopeasti levittäytymässä Ruotsiin ja sieltä varmaan hiljalleen Suomeenkin. Tämä oli Utön eka. Naapurisaaressa Jurmossa, jossa on verkkorengastettu yli 3500 tiltalttia, collybitoja on verkosta löytynyt vuoden 2021 loppuun mennessä 32 kpl eli alle 1% tiltalteista. Ensimmäinen Jurmon collybita on Jurmon linnut-kirjan mukaan vuodelta 2011. Täytyypä jatkossa katsoa vähän tarkemmin kameran kortille tarttuneita tiltalttikuvia…
