Utö iski jälleen – nyt kenttäkerttunen!

En olisi perjantaina Utöstä palatessani uskonut, että löydän itseni saaresta jo taas maanantaina! Kaikki alkoi Kuusiston Kimmon puhelinsoitosta 4.6.2007 aamulla jolloin Kimmo kertoi itäniityn ”raripuskassa” laulavasta mahdollisesta kenttäkerttusesta. Laulu – reipasrytminen luhtakerttusmainen laulu ilman luhtakerttusen temponmuutoksia ja nopeita sävelkorkeuden vaihteluja – oli kuulunut hyvin ja piileskelevä lintukin oli hetken vilahtanut näkyvissä. Määritys kuitenkin varmistui vasta kovan työn tuloksena, klo 11 jälkeen lintu siirtyi itäniityn rannan pikku ruovikkoon ja sieltä Kimmon se oli helpompi saada näkyviinkin – lyhyt siipi, selvä silmäkulmanjuova, pitkä pyrstö, tumma nokka jossa alanokan tyviosa kellertävä jne. Laitoin hälyn maailmalle ja pian tulikin ilmoitus ensimmäisestä järjestettävästä venekyydistä Nauvosta Utöön klo 17. Ilmoittauduin mukaan. Poikkesin töistä lähdön jälkeen kotona hakemassa kameran ja lähdin ajelemaan kohti Nauvoa kun sain tiedon, että voisinkin vauhdikkaasti ajamalla ehtiä mukaan jo aikaisempaan lähtöön Nauvon Mattnäsistä. Näin kävikin – mukava porukka, jossa mm. Jouni Riihimäki, Sami Tuomela, Jari ”Putte” Nummelin, Anu Nummelin, Ilkka Sahi, Jouni Tittonen, Hannu Koskinen, Markku Santamaa, Eero Niinikoski ja Aarne Ohtonen – odottivat hetken että ehdin paikalle. Vene pyyhälsi tyyntä merenpintaa pitkin Utöön, josta Kimmo viestitti kenttäkerttusen olevan edelleen pikku ruovikossa itäniityllä. Paikalle saavuttuamme 20 asteen lämmössä ja auringonporotuksessa lintu lauloi heti komeasti pitkiä säkeitä ja pienen odottelun jälkeen saimme sen näkyviinkin. Kovin oli piileskelevä lintu joka kulki enimmäkseen maassa pitkin korsien juuria mutta päästi jopa 2 metrin päähän. Kuvaaminen oli kuitenkin todella hankalaa ja tyydyinkin muutamaan vaatimattomaan kuvaan vain dokumentoidakseni lajin. Jätimme linnun rauhaan ja seurasi pinnakättelyt – tuli WP-lajia, elistä ja Utön-pinnaa – Koskisen Hannu katkaisi nyt 400 lajin rajan Suomessa!

kenttakerttunen

Utössä vierestämme lensi myös vuoden ensimmäinen etelänpäiväkiitäjä – lieneekö saaressa talvehtinut? Sovimme kuljettajamme Toren kanssa että käydään vielä Utön eteläpuolella Grovskärin luona yrittämässä etelänkiislan näkemistä ruokkiyhdyskunnasta mutta se ei tällä kertaa onnistunut. Ruokkeja oli kyllä toistasataa ja sulkivia koirashaahkoja satapäisiä parvia peilityvenellä Itämeren reunalla – upea näky joka tavalla!

ruokkia

Paluumatka Nauvoon sujui joutuisasti ja samaan aikaan toinen venekunta (joiden ensimmäisestä veneestä klo 17 oli hajonnut moottori) matkasi Utöön. Löysivät onneksi kenttäkerttusen myös iltahämärissä. Itse ajelin takaisin Turkuun tyytyväisenä taas Utön huippuhienon lintukevään antiin!

Kategoria(t): Ajankohtaista linturetkiltä, digikuvia luonnosta. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Kommentointi on suljettu.