Keskiviikkona 3.9.2025 saavuimme Utö-laivalla lähes tunnin aikataulua nopeammin Pärnäisiin, klo 19.50 aikoihin. Tavarat autoon ja tällä kertaa siirryimmekin suoraan Nauvo-Korppoo lautalle ja matkamme kohti Kökaria alkoi. Nostalgiamatka, kuten myöhemmin selviää. Ajoimme yöksi Korppoon kirkonkylään Hjalmar’s in majataloon, jossa yövyimme. Illalla vielä käytiin viereisellä Korppoon hautausmaalla, josta löysimme Utön kotitalomme, Stenbackan, rakentajan ja ensimmäisen omistajan haudan. Luotsi Artur Gustafsson (k. 1957) ja hänen vaimonsa Josefina (k. 1968) sekä 100-vuotiaaksi elänyt tytär Elisabet. Tiesimme, että heidän hautansa on Korppoossa, mutta meiltä vaan kesti lähes 20 vuotta tulla tänne käymään. Illalla nautittiin vielä Hjalmar’sin ravintolassa lasi kuohuvaa matkan aluksi.
Torstaina 4.9.2025 söimme kiireettömän aamiaisen hotellilla ja kello kymmeneksi ajettiin Galtbyn satamaan, josta lähti laiva, m/s Viggen, kohti Kökaria. Laivamatka kesti 2,5 tuntia ja sujui leppoisasti n. 20 muun matkustajan kera. Täytyy rehellisesti sanoa, että Viggenin matkustajatilat olivat ison kukonaskeleen verran mukavammat ja tilavammat kuin Utö-laivalla. Edestakainen matka Kökariin auto mukana maksoi meiltä kahdelta yhteensä 32 euroa. Taivas oli menomatkalla puolipilvinen, lämpöä oli 16 astetta ja etelätuulta 7 m/s.
Kökarissa ajoimme saman tien Hotelli Brudhälliin Karlbyn kylään. Hetimmiten kirjauduttuamme Brudhälliin lähdimme hotellin rannasta etukäteen sovitulla venekyydillä Thomas Dahlgrenin kanssa Källskärin saarelle. Källskärhän on tunnettu erityisesti ruotsalaisesta aatelismiehestä, kreivi Göran Åkerhjelmistä, joka vietti kesiään saarella vuosina 1958-1983. Usein nähtyjä vieraita olivat mm. Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä, joilla oli jopa oma vierasmökki Källskärillä. Reima Pietilän piirtämä hieno hirsihuvila ja eksoottiset välimerelliset puutarhat viiniköynnöksineen ja krokettikenttineen houkuttelevat saarelle edelleen satoja turisteja vuosittain. Kreivin talot ja maat ovat nykyään Ahvenanmaan maakuntahallituksen omistuksessa. Illalla syötiin vielä mainio päivällinen Brudhällin ravintolassa.
Källskär oli meille molemmille tärkeä, koska olen itse käynyt siellä viimeksi 64 vuotta sitten ornitologi-isäni Raunon kanssa. Silloin ei kreivin taloja vielä ollut. Toisaalta Outi on asunut Källskärissä kokonaisen kuukauden ajan vuonna 2003 ja seuraavana vuonna suunnitellut ja toteuttanut muinaistulitapahtuman Otterböten vanhaan hylkeenpyytäjien kylään Kökarin Karlbylandetilla. Källskärin taiteilijaresidenssissä työskentelyä varten Outi sai mahdollisuuden Ahvenanmaan maakuntahallitukselta ja Otterböteä varten apurahan Svenska Kulturfondenilta. Saareen liittyi siis molemmilla muistoja, joita oli nyt yhdessä hienoa palauttaa mieliin kymmeniä vuosia myöhemmin.
Illemmalla tehtiin vielä Karlbyn kylässä hotellin läheisyydessä kävelykierros ja löydettiin korkealta mäeltä talo nimeltään Vindarnas Hus, jossa olen vanhempieni kanssa asunut kesät 1959 ja 1961, kun isäni teki väitöskirjatyötään saariston linnuista Kökarissa. Ajat ovat muuttuneet: isäni kanssa liikuimme pääasiassa soutuveneellä aina Kökarin ulkoluodoilla (mm. Kökarsören) asti, yövyimme teltassa ja kalamajoissa ja näillä viikkokausienkin retkillä kesällä 1961 (1.8.) tein ensimmäiset omat muistiinpanoni linnuista. Ensimmäinen muistiinpanoni oli suopöllö Vikarskäriltä ko. päivänä. Kökarin karuilla ulkosaarilla pesi tuohon aikaan suopöllöpari. 1960-luvulla tein sitten kavereiden kanssa useitakin linturetkiä Kökariin, useimmiten pääsiäisen aikaan ja joskus yövyimme jopa Harparnäsin yhteysalusten odotushuonessa. Näillä retkillä Kökarin pääsaaretkin tulivat varsin tutuiksi. Myöhemmin olen käynyt siellä muutaman kerran omalla purjeveneellä s/y Mamarosalla 1990-luvulla ja kerran bongausreissulla (pikkulapasotka, 2004).
Perjantaina 5.9.2025 oli mukavan kesäinen sää: pääosin oli aurinkoista, lämpöä 17 astetta ja maltillista etelätuulta. Runsaan aamiaisen jälkeen lähdimme kiertelemään Kökarin pääsaaria, ensimmäinen kohteemme oli Hellsössä oleva Havspaviljong, jossa Outi on vieraillut ja yöpynytkin useamman kerran. Tapasimme nykyisen omistajankin ja juttua riitti. Seuraavaksi koukkasimme Österbyggen kylään ja sieltä ajoimme Otterböteen, Outille tuttuun pronssikautiseen hylkeenpyytäjien kylään. Alueelle on n. 600 metrin matka kallioita, kivikkoja ja pikkumetsiköitä kulkien, mutta polku oli selkeästi merkitty. Outin 21 vuotta sitten aloittaman tulitapahtuman innoittamana Kökarissa on nytkin muutama päivä sitten paikalla vietetty muinaistulien yötä. Itse en ollut Otterbötessä koskaan aiemmin käynyt.
Seuraava kohteemme oli Kökarin kirkko Hamnössä ja osuimme sinne sopivasti kirkon ollessa turistiryhmän takia auki ja urutkin soivat. Varsinainen kohteeni oli kuitenkin löytää Vindarnas Hus-talon isäntämme hauta ja se onnistui. Niilo Koskinen (k. 1988) oli ensimmäinen Kökarin hautausmaalle koskaan haudattu suomenkielinen asukas, nyt heitä on kolme. Niilo oli Salosta kotoisin ollut rakennusmies, joka oli Kökarin työreissullaan rakastunut paikalliseen Elvira Sundströmiin ja jäänyt näin loppuelämäkseen Karlbyn kylään. Muistan vielä, että Niilo ei puhunut kuin muutaman sanan ruotsia ja Elvira ei osannut sanaakaan suomea, mutta he saivat 3 tytärtä ja näin talossa riitti elämää! Kalaa syötiin likimain joka päivä. Nyt talo näytti autiolta vaikkakin hyväkuntoiselta, lienee enää vain kesäkäytössä. Tyttärien kohtalosta en tarkemmin tiedä, luultavasti asuvat Ruotsissa lukuisten muiden kökarilaisten tapaan. Asuessamme Kökarissa yli 60 vuotta sitten siellä oli vielä n. 600 asukasta, tällä hetkellä enää n. 240 ja lapsiakaan ei ole juurikaan enempää kuin mitä Utön koulussa on.
Toinenkin Kökarin kirkkomaalle haudattu suomenkielinen henkilö oli minulle etäisesti tuttu purjehdusvuosiltani – Keijo ja Anna-Liisa Lounan (s/y Hippopotamus) nuorena kuollut poika, joka halusi tulla haudatuksi Kökariin, vaikka oli mantereen asukas Turun kupeesta. Kökarin kirkolla tapasimme nyt ihan sattumalta myös kolme tuttua TLYläistä ornitologia, jotka olivat retkellä Kökarissa.
Kirkolta kierroksemme jatkui takaisin Karlbyn kylään ja kävimme uudelleen kuvaamassa ”kotitaloani” noin 65-vuoden takaa ja sen jälkeen juotiin kahvit viereisessä kaupan kahvilassa. Loppuiltapäivä vietettiin Brudhäll-hotellin terassilla petolintumuuttoa seuraten ja klo 18.45 lähti yhteysalus m/s Viggen kohti Korppoon Galtbytä. Laivalla syötiin erinomainen kanttarellipasta-ateria ja saavuttiin Korppooseen klo 21.15, sieltä autolla Turkuun, jossa olimme klo 23.30 aikoihin. Vaikka retkemme ei ollut mitenkään ns. linturetki, näimme ”ohimennen” Kökarissa mm. 6 harmaahaikaraa, 16 varpushaukkaa, 12 tuulihaukkaa, 4 ruskosuohaukkaa (joista yhdellä lukurengas), kalasääsken, 4 mehiläishaukkaa sekä 2 naaras teertä (viimemainitut Källskärissä).
Olipa hieno ja onnistunut nostalgiamatka Kökariin!
