Fuerteventuran hienoja lintuja

Torstaina 25.11.2010 tiukassa pakkaskelissä (-10 astetta), kovan myrskytuulen jo vähän rauhoituttua, lähdimme Outin kanssa kohti lämpimämpiä leveysasteita – kohteena Fuerteventuran saari Afrikan länsireunalla. Paikka on molemmille tuttu – tosin vuosien takaa – ja nyt ajateltiin panostaa kuvaamiseen aivan eri tavalla kuin aiemmin. Torstaina matka alkoi autoreissuna Turusta Helsinkiin, biili jätettiin lentoaseman parkkiin ja oltiin yötä lentokentän 2. terminaalin Glo-hotellissa. Siis pelipaikalla koska lento lähtee aamulla klo 07.20.
Perjantaina 26.11.2010 lento lähti puolisen tuntia myöhässä ja Fuerteventuralle laskeuduttiin klo 12.05 Espanjan aikaa, lentoaika n. 6 tuntia. Ilma oli puolipilvinen, lämmintä 24 astetta ja reipas luoteistuuli puhalsi. Saaren uudella lentoasemalla oli mukavan väljää ja siirryttiin bussilla hotelliimme (Elba Carlota) Caleta de Fuste’in (eli El Castillon) pieneen kaupunkiin saaren itärannalla. Paikan valitsimme koska Fustes sijaitsee saaren keskiosassa ja näin ajomatkat jäänevät vähän lyhyemmiksi. Iltapäivä auringonlaskuun (klo 18) saakka otettiin rennosti rannalla kulkien ja lintujakin nähtiin jo mukavasti vaikka pysyteltiin vain n. kilometrin säteellä hotellista. Rannalla nähtiin seuraavia kahlaajia: tundrakurmitsa, 3 pikkukuovia, n. 25 mustajalkatylliä, n. 40 tylliä, n.15 suosirriä, n. 25 pulmussirriä ja n. 15 karikukkoa. Muita lajeja olivat 2 riuttatiiraa, muutama harmaalokki, harmaahaikara, silkkihaikara, kanariankirvinen, västäräkki ja useita turkinkyyhkyjä. Kuviakin kertyi kahlaajista hyvässä iltavalossa jo ihan leppoisasti – tästä jatketaan huomenna.

aallotfuerte
Fuerteventuran länsirannikolla pauhaavat komeat Atlannin aallot, kuva Los Molinoksen rannasta

Lauantai 27.11.2010 oli hieno lomapäivä – lintuja, maisemia, valoa ja lämpöä. Aamiaisen jälkeen klo 9 saatiin etukäteen varattu auto käyttöön seuraavaksi kuudeksi päiväksi – Chevyn pikkumaasturi, jolla arvelimme pääsevämme kaikkiin vähän hankalimpiinkin paikkoihin lintujen perässä. Lähdimme klo 9.40 paikkeilla ajelemaan El Cotillon alueelle ja valinta olikin ihan hyvä. Aurinko paistoi koko päivän, lämpöä +24 astetta ja kohtalainen tuuli, joka sopivasti viilensi vähän ilmaa. Ensimmäinen pidempi pysähdys tehtiin La Olivan ja El Cotillon puolivälissä, jossa FV-10 tien pohjoispuolella on vanhoja raunioita ja kivimuureja. Paikalla olikin heti mukavasti lintuja – kanariantasku-koiras ja naaras, 2 harjalintua, n. 25 pikkukiurua, n. 30 kanariankirvistä, muutama pensasvarpunen ja 8 hemppoa. Yksi retken kohdelajeista, kanariantasku, tuli samantien kuvattua varsin mainiosti vaikka itse sanonkin! Tien varrella nähtiin myös 3 tuulihaukkaa ja 3 etelänisolepinkäistä (ssp. koenigi). El Cotillossa kierreltiin kylän eteläpuoleista aavikkoaluetta ja retken tavoitelajeista täältä napsahti jo toinen: kaulustrappi löydettiin itäisemmän tien varrelta vaikka näin keskipäivän lämmössä ei todellakaan ollut paras hetki niitä hakea. Muutama kuvakin saatiin, joskaan ei ihan huippua – ainakaan vielä. Etelänisolepinkäisiä löytyi lisää 2, samoin hemppoja n. 25 yksilön parvi mutta muut aavikkolajit odottavat vielä löytämistä. El Cotillossa nautimme maittavan lounaan pikkupaikassa, jossa palvelu oli huippuluokkaa, ja samalla tutustuttiin rannan vaikuttaviin kallioihin ja tyrskyihin. Paikalla oli tuulisurffareita ja tietysti muutama naturistikin kun ollaan Fuerteventuralla. Loppuiltapäivä vietettiin kaupungista pohjoiseen olevalla majakalla – täälläkin kuohuivat vaikuttavan kokoiset Atlannin tyrskyt. Lintuja havaittiin mm. välimerenliitäjä, 5 riuttatiiraa, 8 tylliä, 2 mustajalkatylliä, tundrakurmitsa, punajalkaviklo, rantasipi, pikkukuovi, karikukko, 2 naurulokkia ja muutama korppi. Hotellille palattiin pimeässä vähän ennen klo 19:ta ja tyytyväisinä päivään (mm. WP-kuvapinnoja kaksi) nautittiin vielä hyvä illallinen.

kanariantasku
Kanariantasku on jokaisen lintuharrastajan kohdelaji Fuerteventuralla

kaulustrappi
Kaulustrappeja löysimme yllättävän monta – kaikkiaan 14 yksilöä

Sunnuntaina 28.11.2010 oli retkikohteenamme Jandian niemimaa saaren eteläosassa. Sää oli pääosin aurinkoinen, +24 astetta ja tuuli melko heikko – mainio retkisää. Ajelimme aamiaisen jälkeen kohti etelää ja saavuimme La Paredin tielle (hieman ennen Costa Calmaa) klo 9.30 maissa. Käännyimme tien korkeimmalla kohdalla (kyltin luona) vasemmalle hiekkatielle ja kolusimme laajaa tasankoa La Paredin ja tuulimyllypuiston välillä noin 4 tuntia päivän aikana. Kovan työn takana on täältä löytää lintuja, alue on valtavan laaja ja paikalla olisi tietysti hyvä olla auringonnousun aikaan jolloin aktiviteetti on parempi. Löysimme alueelta kuitenkin 3 kaulustrappia (joista nyt eilistä parempia kuvia), hietakyyhkyn (nähtiin vain yksi, lisäksi pulisevaa ääntä lähes 10 kertaa), 6 paksujalkaa, kapustarinnan, n. 35 pikkukiurua, 5 harjalintua, 2 pikkupensaskerttua, 3 etelänisolepinkäistä ja hieman yllättäen komean koiras-mustapäätaskun. Päivemmällä ajelimme etelämmäs Melia Gorriones-hotellin nurkalle ja kävelimme pari tuntia Playa de Sotoventon valtavalla hiekkarannalla, jossa kymmenet nudistit silmäilivät isoa kameraani epäluuloisena! Rannalla näimme mm. n. 50 mustajalkatylliä, n. 15 tylliä, 4 suosirriä, n. 25 pulmussirriä, silkkihaikaran ja n. 20 harmaalokkia. Nautimme Costa Calmassa maukkaan tapas-lounaan kunnes palasimme vielä aavikkoalueelle ennen lähtöä illansuussa kohti Caleta de Fustesta. Kovasta yrityksestä huolimatta aavikkojuoksijoita ei – ainakaan vielä tänään – löydetty. Ennen hotellille tuloa pysähdyimme iltahämärissä Las Salinas’in suola-altaat katsastamassa mutta lintuja ei enää näkynyt lisää. Illallinen nautittiin tutusti hotellilla.

mustajalkat
Mustajalkatylli on yleisimpiä kahlaajia

Maanantaina 29.11.2010 oli Fuerteventuralla sadepäivä mutta siitä huolimatta meillä oli erinomainen lintupäivä! Aamulla heräsimme kevyeen vesisateeseen ja pitkin päivää tuli jokunen pisara silloin tällöin, ei meitä kuitenkaan haitaten. Pariin otteeseen satoi todella rajustikin vettä ukkosen kera – päivällä runsas tunti kun oltiin lounastamassa Tindayan kylällä ja illansuussa kun jo ajelimme takaisin kohti Caleta de Fustea. Tuuli oli tänään navakka, lämpöä 23 astetta. Aamupäivän kohteenamme oli Tindayan ranta-aavikko ja iltapäivällä Los Molinos – molemmat aivan erinomaisia paikkoja. Tindayassa ajoimme hiljalleen ja pysähdellen päällystetyn pikkutien rantaan saakka ja kävimme myös vesialtaalla alueen eteläosassa (hiekkaista poikkitietä n. 1km etelään, sitten länteen kohti rantaa rakennusten luo, johon auto parkkiin). Alueelta löysimme 1+2 kaulustrappia, kaikkiaan 22 hietakyyhkyä, 2 harjalintua, 3 pikkupensaskerttua, etelänisolepinkäisen, västäräkin ja muutaman kanariankirvisen. Hieno alue, johon täytyy yrittää tulla uudelleen paremmilla valoilla. Lounaan jälkeen ajeltiin Los Molinosiin, jossa sateen jatkuessa käytiin ensin tien päässä Atlannin rannalla katsomassa muhkeita aaltoja ja juomassa lasi viiniä rantakapakassa. Meille tarjottiin ilmaiseksi myös lautasellinen maukasta lammaskeittoa! Sateen tauottua lähdimme käymään Los Molinosin ”järvell䔝, joka kuitenkin oli lähes kuiva ja tyhjä. Lintuja ympäröivällä alueella oli silti hienosti – näimme mm. peräti n. 80 ruostesorsaa, 4+1 kaulustrappia, 1+5+3 hietakyyhkyä, n. 90 pikkukiurua, n. 60 pensasvarpusta, 2 mustajalkatylliä ja jo odotetusti myös upeita aavikkojuoksijoita 1+4, joista jälkimmäiset heti tien alussa olevan lammasfarmilla. Uudelleen alkaneen rajun ukkossateen ja myöhäisen ajankohdan takia valot tosin alkoivat jo olla lopuillaan kuvaamiseen. Tyytyväisinä päivän saaliiseen nautimme taas illallisen hotellilla, sade ropisi pitkin iltaa!

aavikkojuoksija
Aavikkojuoksijoita pääsimme kuvaamaan vain kovassa sateessa ja huonoissa valoissa

ruostesorsaa
Ruostesorsat lisääntyvät Fuerteventuralla vuosi vuodelta

Tiistai 30.11.2010 oli monenlaisten kommellusten päivä. Kello 4 aamuyöllä heräsimme siihen, että koko yön jatkunut rankkasade tunkeutui hotellimme ilmanvaihtokanavia pitkin kylppäriimme, jonne oli asiaa vain sateenvarjo päällä. Myöhemmin aamulla napsahtivat myös sähköt pois ja rajuilman nostama tulva oli tukkinut myös hotellimme ohi menevän päätien. Näin rajua ukkosta ei kuulemma saarella ole ollut vuosikausiin. No, aamiaisen jälkeen lähdimme tietysti taas retkelle – nyt vuoristoon ja kohteena aamupäivällä Las Penitas ja iltapäivällä Catalina Garcia. Päivä oli puolipilvinen ja yksi raju ”autonpesukuurokin” osui matkalle, enimmäkseen kuitenkin pilvipoutaa ja navakkaa tuulta. Raju yöllinen sade oli vierittänyt isoja kivia ja mutaa maanteille pitkin matkaa mutta päästiin kuitenkin perille. Las Penitas oli aika hiljainen mutta tunnin tapituksella näimme kuitenkin 2 hiirihaukkaa, 2 arabihaukkaa, 3 tuulihaukkaa ja harjalinnun sekä muutaman pensasvarpusen. Ajelimme vielä Betancuriaan, vanhaan pääkaupunkiin, ja pieni kävelykierros tuotti mm. koiras ja naaras samettipääkertun, naaras mustapääkertun, punarinnan, tiltaltin, n. 50 pensasvarpusta, harjalinnun ja 2 sinitiaista, jotka saaren endeemistä alalajia degener (onkohan se Parus teneriffaen alalaji?). Lisäksi näimme komean monarkkiperhosen. Jatkoimme sumuisten vuorten yli Pajaraan, jossa nautittiin hyvä lounas ja suuntasimme sieltä Tuinejen kautta Catalina Garcian altaalle. Tämä kuulemma hieno lintupaikka oli iso pettymys – lähistöltä lähti 2 ruostesorsaa lentoon mutta muuten allas oli typötyhjä! Ukkossade oli pehmentänyt tiet ja rannat niin että autolla ajo olisi ollut täysin mahdotonta (en suosittele edes kuivalla kelillä päinvastoin kuin opaskirja) ja kaiken lisäksi kaaduin savivellissä niin, että rytäkässä objektiivin telejatke hajosi kiinnityksistään. Onneksi runko ja 500-millinen tuntuvat kuitenkin pelittävän mutta ennen kuin sain kameran fiksattua käyttökuntoon olivat paikalle purjehtineet 2 pikkukorppikotkaa (ad ja subad) jo liukuneet kuvausetäisyyden ulkopuolelle! No, Outi sai sentään muutaman dokumenttikuvan. Altaan pohjoisreunalla oli jonkun paikallisen auto juuttunut savivelliin ja ristimmekin tämän lintutyhjiön”Catalaksi Garsiaksi”! Päätimme lähteä takaisin hotellille päin mutta sitä ennen ajoimme vielä Caleta de Fustesin pohjoisreunalle ja kävelimme rantapromenadia pohjoiseen runsas puoli tuntia aavikkotulkkujen toivossa mutta niitä ei vielä(kään) löytynyt. Mainittavia olivat silkkihaikara, rantasipi, 3 riuttatiiraa, 2 selkälokkia ja 9 pensasvarpusta. Kommelluksista väsyneinä palasimme hotellille, jossa oli edessä vielä huoneen vaihto – edellistä huonetta ei oltu saatu fiksattua käyttökuntoon vesijuttujen takia. Illallinen ja uni maistuivat!

laspenitas
Las Penitaksen alue, vesialue oli linnuista tyhjä

Keskiviikko 1.12.2010 oli mainio ulkoilu- ja retkipäivä: puolipilvistä, heikko tuuli ja lämpöä 22 astetta. Aamiaisen jälkeen ajelimme muutaman päivän tauon jälkeen uudelleen El Cotillon alueelle ja pysähdyimme taas raunioille ja kiviaidoille n. 4 km ennen kaupunkia, tien pohjoispuolella. Mikä mainio lintupaikka jälleen! Paikalta löytyi nyt mm. koiras ja naaras kanariantasku (siis edelleen), 2 paksujalkaa, 3 etelänisolepinkäistä, 5 harjalintua, n. 10 pikkukiurua, hietakyyhkyjen pulinaa, n. 15 hemppoa, pikkupensaskerttu ja n. 40 pensasvarpusta sekä – vihdoin myös aavikkotulkkuja, 4 yksilöä. Tulkut olivat arkoja ja levottomia mutta muutaman kuvan sain silti syntymään vaikka nyt jo kaipasin rikkoontunutta telejatkettani. Tyytyväisinä vietimmekin loppupäivän enemmän turistimaisesti lomaillen, aluksi El Cotillon hiekkarannalla kävellen, kaupungin rantaravintolassa lounastaen ja majakallakin käyden. Lintuja nähtiin näissä silkkihaikara, harmaahaikara, tuulihaukka ja etelänisolepinkäinen. Ajoimme iltapäivällä vielä Lajaresin kaupungin kautta Playa de Majanischolle ja sieltä hiekkatietä pitkin Corralejoon. Matkalla pidettiin rannalla siestaa ja nähtiin mm. 3 silkkihaikaraa, riuttatiira ja retkelle uutena valkoviklo. Corralejossa pysähdyttiin kävelemään hiekkadyyneillä kunnes jatkettiin illaksi hotellille. Leppoisa lomapäivä. Finnairin lakko on kuulemma alkanut eli saa nähdä miten täältä Suomeen tullaan.

aavikkotulkku
Aavikkotulkkuja haimme kauan ennen kuin ensimmäiset löytyivät

Torstai 2.12.2010 oli viimeinen retkipäivämme tällä erää Fuenteventuralla – eikä hullumpi päivä ollutkaan! Sää oli pääosin pilvinen, aamulla ja iltapäivällä vähän aurinkoakin, tuuli heikko ja lämpöä 22 astetta. Ajelimme aamiaisen jälkeen uudelleen Tindayan aavikolle ja parkkeerasimme vesialtaan lähelle. Runsaan tunnin kierros osoitti paikan jälleen erinomaiseksi – havaitsimme mm. 2 kaulustrappia (toinen vain n. 30 m etäisyydellä), 2 ruostesorsaa, 3 tavia (uusi retkilaji), 1+4+1 hietakyyhkyä, hiirihaukan, 3 etelänisolepinkäistä, harjalinnun, pikkupensaskertun ja uutena retkilajina kalliopyyn. Jatkoimme matkaa kohti Los Molinosia, tarkoituksena lähinnä käydä lammasfarmilla Las Parcelasin tienhaarassa. Päätimme ajaa rannikon hiekkatietä, joka pitkään olikin ihan kelvollinen mutta viimeiset 3-4 km täyttä tuskaa! Ilman maasturia emme olisi ikinä selvinneet ja silläkin teki tosi tiukkaa! Pääsimme kuitenkin uupuneina perille ja ei turhaan sillä lammasfarmin luota löytyi taas mukavasti lintuja kuvattavaksi – ainakin 7 hietakyyhkyä, 6 aavikkotulkkua, 2 ruostesorsaa ja hiirihaukka. Kävimme myös Los Molinosin padolla kääntymässä ja nyt vettä lainehtivalla järvellä kellui peräti 105 ruostesorsaa ja uomassa kahlaili silkkihaikara. Jatkoimme matkaa iltapäivällä vielä Betancuriaan, Las Penitaksen näköalapaikoille ja Pajaran-Tuinejen-Antiguan kautta takaisin hotellille. Betancuriassa löysimme uudelleen degener-alalajin sinitiaisen, josta saatiin jokunen kuvakin. Las Penitaksen yllä korkealla pyöri 3 hiirihaukkaa ja 2 arabihaukkaa lukuisten korppien kera. Paluumatkalla nähtiin vielä Tiscamanitan kohdalla tien yli lentänyt turturikyyhky, retkilaji sekin. Hotellilla tyhjensimme auton tavaroistamme ja luovutimme avaimet respaan, huomenna toivottavasti on lento Suomeen lakosta huolimatta.

hietakyyhky
Hietakyyhkyjä nähtiin monessa paikassa

Perjantaina 3.12.2010 teimme pienen aamukävelyn rannalla ennen lentokentälle lähtöä – nähtiin mm. harjalintu ja 3 mustajalkatylliä. Klo 10.30 siirryttiin kentälle ja lakosta huolimatta Finnairin Airbus ilmestyi kentälle ennen puoltapäivää. Henkilökunta oli pääosin Kauko-Idästä lukuunottamatta suomalaisia pilotteja. Lähtö Suomeen viivästyi 1.5 tuntia ja Hesan lentoasemalle laskeuduttiin klo 21.50 Suomen aikaa. Auto löytyi parkkihallista ja Turkuun saavuttiin kevyessä lumisateessa klo 00.45.

Epilogi.
Fuerteventura on Kanarian saarista ehkä mielenkiintoisin lintusaari. Lintuharrastajat tuntevat sen erityisesti kanariantaskusta, jonka koko maailmanpopulaatio pesii tällä saarella – lienee vajaa 1000 paria. Saaressa on vuoden ympäri myös monia muita kiinnostavia lajeja, jotka kaikki osuivat matkallemme; näitä ovat mm. kaulustrappi, aavikkojuoksija, paksujalka, kalliopyy, aavikkotulkku, pikkukiuru, pikkukorppikotka ja arabihaukka. Näin talvella rannoilla on myös melko runsaasti kahlaajia mutta merilinnut ovat aika lailla kateissa. Lintu- ja lajimäärät eivät toki ole järin suuria – me havaitsimme 45 lajia viikon aikana mutta keskityimme kuvaamiseen, joka lienee verottanut jonkin lajin.
Retkeily saarella on helppoa. Päätiet ovat erinomaisia, päällystettyjä, mutta tien reunat sen verran kapeita että pysähtyminen ei yleensä onnistu jos autosta jotain havaitsee. Sivutiet ovat hiekkaisia/kivisiä ja niiden kunto vaihtelee hyvästä erittäin huonoihin. Kannattaa tämä ottaa huomioon jos aikoo kulkea pääteiden ulkopuolella (kuten itse teimme). Clarke & Collins’in opaskirja (A Birdwatchers’ Guide to the Canary Islands, 1996) on edelleen isoksi avuksi vaikka osin tiedot ovatkin vanhentuneet. Klassisista saaren lintupaikoista meiltä jäi käymättä oikeastaan vain Barranco de la Torre, jonne emme halunneet mennä rankkasateen jälkeen ”rämpimään”. Meidän mielestä parhaat lintupaikat (ainakin kuvaajalle) olivat El Cotillon alue, Tindayan ranta-aavikko ja Los Molinos. La Penitas antoi likimain mitä lupasi mutta jonkinasteisia pettymyksiä matkaraportteihin verrattuna olivat Jandia sekä erityisesti Catalina Garcia.
Kuvaajalle valot ja säät ovat Fuerteventuralla yleensä suotuisia mutta kyllä talvisaikaan voi sataakin – meillä onneksi rankin sade osui yöhön. Saarella tuulee usein navakasti mutta silti itse otin kaikki kuvat ilman jalustaa – osan toki autosta, joka on hyvä piilokoju. Caleta de Fuste oli oiva paikka asua sillä ajomatkat pysyivät kohtuullisina, varsinkin parhaille lintupaikoille. Turistikeskuksia (Jandia, Fuste, Corralejo) lukuunottamatta saarella on edelleen varsin edullista Suomeen verrattuna, mm. diesel maksoi 72 senttiä litralta. Autovuokraamoja on ”joka paikassa” (jopa hotelleissa) ja kova kilpailu pitää hinnat järkevinä. Englannilla pärjää turistikeskuksissa mutta niiden ulkopuolella on hyvä jos osaa joitakin asioita ilmaista espanjaksi. Mielenkiintoinen retkikohde kaiken kaikkiaan lintuharrastajalle ja -kuvaajalle!

kaulustrapi
Kaulustrappia näkee hyvin harvoin lennossa, tämä lensi lyhyen matkan Tindayassa

Lisää kirjoituksia

Pikkuruokki!

Maanantaina 18.11.2024 oli puolipilvistä ja luoteistuuli oli paljon eilistä maltillisempi (5-8 m/s), mutta...

Jälleen myrskytuulia

Torstaina 14.11.2024 oli vaihteeksi pääosin auringonpaistetta, mutta navakkaa tuulta: luoteesta 7-13, puuskissa 17...

Syysmuutto vähitellen hiljenee

Maanantaina 11.11.2024 oli pilvistä, utuista, hämärää ja heikkoa sadetta pitkin päivää, toki taukojakin....

Länsituuli hellitti – heti hodari ja humei idästä

Torstaina 7.11.2024 oli jälleen aurinkoa ja lämpöä jo 9 astetta. Luoteistuuli puhalsi 5-6...

Stellerin alli

Maanantaina 4.11.2024 oli puolipilvistä, länsiluoteista tuulta 7-9 m/s ja lämpöä 6-7 astetta. Staijia...

Myrskyisä kuunvaihde

Keskiviikkona 30.10.2024 palattiin Outin kanssa mantereelta takaisin Utöhön. Ajeltiin aamulla Nauvoon, jossa kahviteltiin...