Puoli miljoonaa peippoa Liettuassa

Torstaina 21.9.2006 lähdin varhain aamulla klo 06.35 SAS:n lennolla Turusta Kööpenhaminan kautta Vilnaan – työ- ja siihen yhdistettynä vähän huvimatkallekin Liettuaan. Menolennot olivat ajallaan ja Köpiksessä seuraan liittyi kollegani Bente Nyvad Århusista. Vilnassa vastassa oli Jolanta Siudikiene yhdessä yliopiston autonkuljettajan kanssa ja ajelimme vajaan 100 km matkan Kaunasiin lämpimässä syyskelissä. Loppupäivä tehtiin töitä ja illallisen jälkeen yövyin Siudikienen perheen kotona, tutussa paikassa jo aiemmilta käynneiltä. Matkalla Kaunasiin pysähdyimme pari kertaa, jolloin näkyi mm. 3 hiirihaukkaa, isoja hyyppäparvia, mustavariksia ja hienosti tien vieressä vihertikka! Illalliselle seuraamme liittyi vielä Vita Machiuelskiene ja Irena Nedzelskiene, molemmat tuttuja jo useamman vuoden ajalta. Täkäläinen tutkimusporukkamme oli taas kasassa.
Perjantai 22.9.2006 kului pitkälle iltapäivään töiden merkeissä yliopistolla ja kun saimme hommat valmiiksi, saapui klo 5 iltapäivällä yliopiston autonkuljettaja hakemaan meitä (Vita, Jolanta, Bente ja minä) pikkubussilla ja alotimme matkan Kaunasista kohti Itämeren rannikkoa viikonlopun viettoon. Ajoimme Via Balticaa pitkin ilta-auringon laskiessa n. 200 kilometriä Klaipedaan, josta lautalla yli Neringan puolelle eli ns. Kuurin kynnäkselle. Lauttamaksu oli meidän porukalta 41 litaa. Oli jo pimeää kun saavuimme kynnään puolelle, pian tuli pysäytysportit joissa kerättiin 10 litan ympäristömaksu ja matkamme jatkui kynnästä etelään vielä liki 50 kilometriä Nidan pikkukaupungin laitamille. Asetuimme pariksi yöksi sairaalan omistamaan hotellimaiseen vapaa-ajanpaikkaan. Yllätyksekseni kynnäs oli täynnä vankkaa havupuustoa, ainakaan pimeässä ei merta erottanut tieltä kuin yhdestä paikasta. Soitin matkalta Krister Castrenille, joka oli paikalla vapaa-ajantalossaan Juordkantessa, jonka ohitimme kynnällä matkalla Nidaan. Huomenna olisi tarkoitus tavata Krister. Ilta kului viinilasillisten ja suolaisen iltapalan merkeissä ennen ansaittua yöunta. Lintuja ei tänään juurikaan havaittu, mustavariksia, töyhtöhyyppiä ja muutama Via Baltican varrella päivystänyt hiirihaukka. Ehkä huomenna sitten!

peippo

Lauantaina 23.9.2006 lähdin aamuhämärissä kävellen vajaan kilometrin matkan meren rantaan ja totesin jo matkalla peippojen olevan liikekannalla. Peippomuutto olikin mahtavaa katseltavaa – koko aamupäivän peippoparvia virtasi lähes taukoamatta etelään aivan matalalla, Krister laski niitä samanaikaisesti Juardkantessa, n. 25 km pohjoisempana, ja aamun summaksi tuli n. 252.000 peippoa! Mukana matkasi satoja vihervarpusia, satoja kottaraisia, kymmeniä järrejä, niittykirvisiä, kiuruja, rautiaisia, käpylintuja, kuusitiaisia jne. Kangaskiuruja kuului ja näkyi vähän väliä, jopa yli 10 yksilön parvissa, ja päiväsumma Juardkantessa olikin yli 800 kangaskiurua! Aamupäivän aikana siirryimme (naiset olivat nyt liittyneet mukaan) Nidan eteläpuoleiselle aurinkokellokukkulalle ja muutto jatkui edelleen vilkkaana puolenpäivän jälkeenkin. Isompia lintuja oli kuitenkin niukasti: varpushaukkoja vain 5, naaras-sinisuohaukka, 3 mehiläishaukkaa, tuulihaukka ja Nidan kaupungin rannassa tepastellut kattohaikara, jolla oli rengas jalassa. Pähkinähakki vaelsi etelään, pähkinänakkeleita näkyi pari ja viitatiaisia yksi.
Söimme maittavan lounaan Nidan idyllisessä rantaravintolassa ja lähdimme klo 14 kohti Juardkantea, jossa Krister odotti meitä autollaan. Kävimme ensin ihmettelemässä merimetsojen pesimäaluetta – josta merimetsot ovat toki tähän vuodenaikaan poissa -mutta pesimäkanta on n. 2400 paria. Samalla alueella pesii runsaat 400 harmaahaikaraparia. Siirryimme Kristerin asunnon lähistölle, jonne jätimme autot ja maittavan iltapäiväkahvin jälkeen teimme runsaan tunnin kävelyn Kristerin opastuksella Juardkanten hienossa sekametsässä. Tulipäähippiäisiä löytyi melko helposti kaksi, pikkutikka huuteli, nokkavarpunen tiksutti, peukaloisia näkyi pari ja pikkukäpylintuja muutama kymmenen. Palasimme takaisin majapaikkaamme illansuussa kunnes lähdimme vielä merenrannalle katsomaan auringonlaskua ennen illallista mukavassa ravintolassa Nidassa. Uni maittoi kyllä illalla ja soitto Outille kertoi hänen olevan Utössä. Mukava päästä sinnekin taas pian.

Sunnuntaina 24.9.2006 pakkasin aamuhämärissä tavarani ja autonkuljettajamme lähti kuskaamaan minua Kristerin luo Juordkanteen yhteiselle retkelle ennen ip:llä alkavaa kotimatkaa. Vaihdoin klo 7.30 Juordkantessa itseni ja tavarat Kristerin autoon ja lähdimme Neringan niemimaan, eli Kuurin kynnään, pohjoiskärkeen. Sää oli edelleen pilvetön ja lämmin mutta kaakosta oli virinnyt heikko tuuli. Aluksi tuntui, ettei tänään ole lainkaan pikkulintumuuttoa kunnes huomasimme että korkealla sinisellä taivaalla valui peippoja massiivisesti kohti etelää – äänet vaan eivät kuuluneet. Pohjoiskärjessä ei muuten tapahtunut kummempaa – rannan lokkiparvissa ei erikoista, jokunen varpushaukka, kivitasku ja pensaikoissa hysyjä. Päätimmekin siirtyä Kristerin vakiostaijipaikalle hiekkadyynin päälle Juordkanten länsipuolelle meren rantaan. Täällä peipot muuttivat jo alhaalla, vastatuulen takia melkein jalkojen välistä, ja vauhti oli yli 4000 peippoa 5 minuutissa! Parvia valui etelään taukoamatta ja klo 12 mennessä olimme jo eilisissä lukemissa, n. 250.000 yksilöä vaikka vilkkain aamuhetki oli jäänyt laskematta. Kahden aamun peipposaldo oli siis runsas puoli miljoonaa peippoa! Joukossa meni taas tuhansia vihervarpusia, n. 200 kangaskiurua, kymmeniä niittykirvisiä, kiuruja, käpylintuja ja kottaraisia. Petolintuja taas niukasti, vain n. 10 varpushaukkaa ja 2 ruskosuohaukkaa. Isot linnut loistivat edelleen poissaolollaan. Puolen päivän aikaan palasimme Juorkanten kylään, kävimme Kristerin upeassa kodissa ja edessä olevasta lokkiparvesta löytyi ad-aroharmaalokki, jonka pikkupojat kuitenkin pelottivat lentoon ennen kuin ehdin kamerani kanssa lähelle. Pian saapuivat matkakumppani Nidasta, hyppäsin kyytiin ja lähdimme kohti Palangan lentokenttää ja sieltä edelleen SAS:in lennoilla Köpiksen ja Tukholman kautta Turkuun jonne saavuin klo 21.30 illalla. Monipuolinen ja hieno reissu vaikka lintukuvasato jäikin vaisuksi.

Kategoria(t): Ajankohtaista linturetkiltä, digikuvia luonnosta, Matkaraportit. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Kommentointi on suljettu.