Punakaulahanhia kuvaamassa Bulgariassa

Keskiviikkona 10.2.2010 alkoi lintu- ja kuvausretkemme Bulgariaan, tänään tosin vain ajelin autolla illansuussa Turusta lentokenttähotelliin Vantaalle. Tarkoitus on nukkua kunnolla ennen huomenaamuista lähtöä Varnaan. Retkikaverikseni on tulossa huomenaamulla Jukka J Nurmi eli reissussa meitä on sama kuvaajakaksikko kuin tammikuun alussa Eilatissa. Hyvä näin! Matkan pääkohteena ovat talvehtivat punakaulahanhet – saa nähdä onnistaako? Tänään oli kaunis ajokeli – auringonpaistetta mutta pakkasta edelleen -15 astetta. Ehkä perillä on ainakin vähän lämpimämpää.
Torstai 11.2.2010 oli matkapäivä. Tapasin Jukan lentoasemalla klo 06.00 ja lentomme Wienin kautta Varnaan lähti myöhässä mutta meillä riitti hyvinkin vaihtoaikaa Wienin kentällä. Varnaan saavuttiin Austrian Airlinesin potkurikoneella klo 17.10, vajaa tunti aikataulusta myöhässä. Lämpöä oli + 8 astetta, taivas puolipilvinen mutta lunta kohtalaisesti alkuviikon pyryn jälkeen. Dimiter (Georgiev) oli meitä vastassa kentällä ja ajelimme hämärtyvässä illassa n. 100 km Varnasta pohjoiseen Tyulenovon pikkukylään Mustan Meren rannalle. Matkalla nähtiin 4 hiirihaukkaa ja hämärissä lensi auton yli muutaman sadan tundrahanhen ääntelevä parvi matkalla merelle. Pimeässä saavuttiin siistiin pikku Dolphin-hotelliin, jossa parvekkeelle kuului vajaan sadan metrin päästä Mustan Meren aaltojen kohina. Hotellissa oli vain lintuporukoita – 2 englantilaista filmikuvaajaa jo neljäntenä talvena peräkkäin sekä 10 englantilaista varttuneempaa lintuihmistä. Punakaulahanhia oli tänään nähty n. 5000 mutta liikkuvat kuulemma aika levottomasti paikasta toiseen. Järvet ovat jäässä eli hanhet käyvät merellä yöpymässä. Tavattiin myös Mladen (Vasilev), jonka kanssa lähdetään huomenna hanhia hakemaan. Illallinen syötiin hotellin ravintolassa englantilaisten lintukuvaajien ja Dimiterin & Mladenin kera. Uni maistui!

tuntra
Tundrahanhia oli suurimmissa parvissa yli 3000 ja joukossa lähes aina myös punakaulahanhia

Perjantai 12.2.2010 oli ensimmäinen kuvauspäivämme Bulgariassa. Sää oli suosiollinen – aurinkoa, vähäistä pilveä, lämmintä +10 astetta ja lähes tyventä. Aamiaisen jälkeen klo 07.15 lähdettiin Mladenin kanssa nelivetojeepillä kiertelemään hanhipeltoja. Ja hanhiahan löytyi hienosti! Päivän saldo oli n. 4500 tundrahanhea, n. 2500 punakaulahanhea, 2 merihanhea ja Bulgariassa harvinainen valkoposkihanhi (josta Mladen sai peräti bulgarianpinnan). Hanhia oli monessa paikassa mutta kahdessa suurimmassa potissa oli ruokailemassa n. 80 % päivän hanhista. Punakaulat ja tundrahanhet olivat melko lailla sekaparvissa, toki joitakin puhtaitakin punakaulahanhiparvia nähtiin mutta sellaista ei ihan läheltä saatu kameran hollille vaikka punakauloja muuten ahkerasti kuvattiinkin. Olipa mahtavaa näytelmää, jota lisäksemme oli katselemassa n. 20 muuta ornia – ainakin Englannista, Saksasta, Italiasta ja Belgiasta. Petolintuja nähtiin tänään 4 merikotkaa, 5 piekanaa, arohiirihaukka, n. 50 hiirihaukkaa, ruskosuohaukka, sinisuohaukka, 2 tuulihaukkaa ja varpushaukka. Muista lajeista mainittakoon n. 20 karimetsoa, 3 mustakaulauikkua, silkkiuikku, aroharmaalokkeja, pikkulokki, 5 nokkavarpusta ja 4 arokiurua. Tämä päivä oli omistettu hanhille, huomenna koetetaan katsella ja kuvata vähän muutakin. Illallinen syötiin taas porukalla hotellin ravintolassa ja kyllähän taas maistui.

pukaha
Bulgarian koillisosa on punakaulahanhien tärkein talvehtimisalue

Lauantai 13.2.1010 valkeni pilvisenä yöllisen vesisateen jälkeen mutta taivas selkeni hienosti jo aamupäivällä. Lämpöäkin oli tänään 11 astetta, tuulta 7 m/s ja lumi suli kohisten – keväinen fiilis! Kierreltiin aamupäivä hanhipeltoja mutta hanhet olivat selvästi vähentyneet yön aikana, lienevätkö jo lähteneet muutolle? Tänään nähtiin yhteensä n. 2000 tundrahanhea ja n. 1200 punakaulahanhea, nyt onneksi muutama puhdas punakaulaparvikin lennossa hyvällä kuvaushollilla. Päivällä seurattiin yhden hoidossa olleen punakaulan vapauttamista WWF:n toimijoiden taholta, lensi pirteästi muiden joukkoon. Päivän parasta antia oli myös käynti Cape Kaliarkin hienolla niemellä ja etenkin sen tyvellä olevassa laaksossa ja satamassa. Siellä päästiin kuvaamaan mm. mustakaulauikkuja, joita oli paikalla n. 15 yksilöä hienosti aalloissa keinumassa. Lisäksi kuvattiin mm. piekanaa ja naaras-vihertikkaa ja havaittiin mm. kuningaskalastaja, vuorikirvinen ja pari silkkiuikkua. Päivän saldoon kuului vielä kävely hotellimme kyläalueella, josta löytyi 3 syyriantikkaa ja aiemmin päivällä jo nähtiin 2 yksilöä muualla. Jokunen kuvakin niistä saatiin. Petolintuja nähtiin tänään mm. arohiirihaukka, 3 piekanaa ja n. 40 hiirihaukkaa. Illallinen oli yhtä maittava kuin ennenkin, englantilaisten lintufilmaajien Malcolmin ja Peterin kanssa, ja uni maistui taas hienon päivän päätteeksi.

mustaka
Mustakaulauikut keinuivat hienosti Mustan meren aalloilla

Sunnuntai 14.2.2010 oli jälleen aurinkoinen päivä, vasta illansuussa levisi lännestä paksua pilveä. Ilma oli viilentynyt +5 asteeseen, tuuli kohtalainen. Tänään retkeilimme rannikon pohjoisosassa, käytiin Romanian raja-asemallakin kääntymässä. Pääkohteena olivat Durankulakin ja Shablan järvet, jotka tosin olivat vielä lähes kokonaan jäässä. Lintuja löytyi kuitenkin mukavasti, mm. 4000-5000 hanhea, joista muutama sata punakaulahanhia. Merihanhia oli tänään n. 30 ja loput tundrahanhia. Petolinnuista mainittavimmat olivat 2 arohiirihaukkaa (toinen hienosti kuvattavissa), 3 piekanaa, 55 hiirihaukkaa, 8 ruskosuohaukkaa, sinisuohaukka, tuulihaukka ja 2 varpushaukkaa. Syyriantikkoja nähtiin tänään ainakin 8, laulujoutsenia 17, uivelo, 10 ristisorsaa, suosirri, 4 nokkavarpusta ja Shablan järveltä löytyi kuvauksellinen punapäänarskupari. Paikalla oli myös 4 pikkumerimetsoa. Durankulakin läheltä pellolta löytyi 4 kiharapelikaania ja hotellimme satamassa uiskenteli mustakaulauikku ja ohi uiskenteli kaksi delfiiniä. Taas hieno lintu- ja kuvauspäivä! Illallista syötiin nyt kolmisin Mladenin kanssa ja samalla ynnättiin retken lajimääräksi toistaiseksi 67 lajia – ei paljon, mutta täälläkin on vasta helmikuu..

arohiiri
Arohiirihaukka on upean kaunis petolintu

Maanantai 15.2.2010 oli paluupäivämme Suomeen. Lento lähti Varnasta klo 17.25 eli meillä oli aikaa ennen lentokentälle menoa myös pieneen retkeilyyn. Tämä lähtöpäivä tosin alkoi rankkasateella mutta puoliltapäivin sen verran hellitti että pääsimme jopa ottamaan joitakin uusia lintukuvia. Matkalla Varnaan piipahdimme Albenan hienoon puistoon ja ranta-alueelle, jotka nyt tosin tulvivat sulamisvesien ja rankkasateen seurauksena. Mainittavin havis oli jalohaikara. Varnassa ajelimme rantatiellä kuvaamassa etelänharmaalokkeja ja Varna-järvellä pikkumerimetsoja, jotka kalastelivat voimalan lauhdeveden virtauspaikalla. Pikku-uikku ja pari harmaasirkkua tulivat myös retkilajeiksi, joiden määrä nousi 72:een. Lentokentälle meitä tuli tervehtimään Dimiterkin ennen kuin pujahdimme kentän uumeniin. Paluumatka Suomeen Wienin kautta Hesaan sujui aikataulun mukaan mutta lentoaseman jo tavanomaisen matkatavarasotkun takia saavuin Turkuun vasta klo 01.50 – silti tyytyväisenä hienoon kuvausreissuun!

narsku
Punapäänarsku on vesilinnuista koreimpia
kaapio
Pikkumerimetsot ovat sympaattisia otuksia

Matkasta kiinnostuneet löytävät hyviä lisätietoja klikkaamalla osoitetta www.neophron.com. Mainittakoon vielä, että hanhia metsästetään täällä tammikuun loppuun saakka (punakaula rauhoitettu, tundrahanhi ei) ja silloin hanhet ovat hyvin levottomia ja arkoja. Toisaalta lämpimänä keväänä (kuten nyt alkoi olla) hanhet alkavat muuttaa pohjoiseen jo helmikuun puolivälissä ja ovat kaikki hävinneet maaliskuun alussa eli paras aika hanhireissulle lienee juuri tämä helmikuun alkupuoli. Kannattanee vielä mainita, että Bulgarian tiet ovat – ainakin näin keväällä – paikoin erittäin huonokuntoisia eli jeeppimme & neliveto oli hyvä kulkupeli mutta tavallinen henkilöauto olisi rajoittanut turhan paljon liikkumista.
Ehkä tähän loppuun vielä muutama kommentti MarkIV:sta näin 50-60 gigan jälkeen. Positiivista on kameran mainio kyky tarkentaa kohteeseen, itse en ole kohdannut erityisempää ongelmaa sen paremmin liikkuvan kuin paikallaankaan olevan kohteen suhteen. Servo on pelannut kummassakin ja ainakin itselläni epäteräviä ruutuja on aiempaa selkeästi vähemmän. Mark III:sta kasvanut tiedostokoko (16 milj vs 10 milj pikseliä) ei ainakaan haittaa kuvankäsittelyä, päinvastoin. Jonkinasteinen pettymys sen sijaan on ISO-luvun taru: jos ISO on 2000 tai yli niin minusta kohina on häiritsevää (toki vähän kohteesta riippuen) ja temppuja täytyy tehdä kohinan minimoimiseksi. Tässä suhteessa odotukset olivat korkeammalla. Mutta – kaiken kaikkiaan kovan luokan kamerarunko lintukuvaukseen. Useammin varmaan on minussa kuin kamerassa vika jos ei kunnon kuvia synny…

Kategoria(t): Ajankohtaista linturetkiltä, digikuvia luonnosta, Matkaraportit. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Kommentointi on suljettu.